Kauko-Aatos Leväaho

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kauko-Aatos Leväaho
Henkilötiedot
Syntynyt13. marraskuuta 1925
Leningrad, Neuvostoliitto
Kuollut1. toukokuuta 2022 (96 vuotta)
Kansalaisuus suomalainen
Ammatti toimittaja, tiedottaja
Muut tiedot
Aktiivisena 1946–2022

Kauko-Aatos Leväaho (alk. Levänen; 13. marraskuuta 1925 Leningrad – 1. toukokuuta 2022[1][2]) oli suomalainen toimittaja. Leväaho työskenteli vapaana urheilutoimittajana vuodesta 1946 lähtien, mutta varsinaisen työuransa hän teki Veikkauksen tiedottajana.

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaiset vuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Leväahon isä oli sisällissodan jälkeen Neuvosto-Venäjällä maanpaossa asunut lakimies Jalmari Leväaho (synt. Levänen) ja äiti pietarinsuomalainen Alma Sofia Aholainen (1896–1992). Perheen kaksi muuta poikaa olivat toimittaja Veikko Leväaho (1924–2009) ja liikuntaneuvos Tapio Leväaho (1930–2023[3]). Äiti palasi Leningradissa syntyneiden poikiensa kanssa Suomeen vuonna 1928, mutta isä joutui passittomana ylittämään rajan salaa. Helsinkiin asettunut perhe otti vuonna 1929 sukunimekseen Leväaho, joka on yhdistelmä vanhempien sukunimistä.[2]

Toimittaja ja urheiluvaikuttaja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Leväaho lähti jatkosotaan lokakuussa 1943 ja aloitti Suomen Sosialidemokraatin urheiluavustajana vuonna 1946. Leväaho kirjoitti ylioppilaaksi 1947, jonka jälkeen hän opiskeli valtiotieteitä Helsingin yliopistossa. Työuransa Leväaho teki vuosina 1949─1988 Veikkauksen tiedottajana ja toimi viimeksi osastopäällikkönä. Hän avusti myös useita sanomalehtiä sekä Yleisradion urheilutoimitusta 1956–1995.[2] Suomen Sosialidemokraatin ohella Leväaho avusti muun muassa Työväen Sanomalehtien Tietotoimistoa sekä TUL-lehteä ja Veikkaus–Lotto-lehteä.[4] Toimittajana Leväaho oli paikalla 18 olympiakisoissa vuosina 1952─2008.[5] Hän kirjoitti useita artikkeleita urheiluaiheisiin tietosanakirjoihin.[4]

Leväaho hoiti myös lukuisia luottamustehtäviä eri liikunta- ja urheilujärjestöissä. Hän oli muun muassa Urheilutoimittajain Liiton toiminnanjohtajana sekä Suomen radio- ja televisioselostajien liiton puheenjohtajana. Työväen Urheiluliiton sisäisen valtataistelun aikana Leväaho kuului vanhan urheilutoverinsa Väinö Leskisen kannattajiin. TUL:n hajaantuessa hän oli vuonna 1959 perustamassa Työväen Urheiluseurojen Keskusliittoa toimien järjestön perustavan kokouksen sihteerinä. Leväaho vaikutti TUK:ssa aina sen lakkauttamiseen ja TUL:n yhdentymiseen vuoteen 1979 saakka. Puoluepolitiikkaan Leväaho osallistui sosialidemokraattien edustajana, ja hän oli muun muassa Helsingin kaupungin liikuntalautakunnan jäsen. Leväaho on myös SDP:n kunniajäsen.[2]

Urheilu-ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Urheilu-urallaan Leväaho pelasi 1940–1950-luvulla käsipalloa, jalkapalloa ja vesipalloa SM-sarjassa sekä koripalloa, jääkiekkoa ja jääpalloa TUL:n mestaruussarjassa. Vesipallossa Leväaho saavutti SM-pronssia Helsingin Työväen Uimarien joukkueessa vuonna 1954, ja hän oli seuran päävalmentaja vuosina 1956–1966. Hän toimi myös kansainvälisenä vesipallotuomarina sekä Suomen vesipallomaajoukkueen johtajana 1965–1968.[2][4]

Muissa palloilulajeissa Leväaho edusti Helsingin Kullervoa.[4] Jalkapallossa hän pelasi Kullervon joukkueessa viisi ottelua Mestaruussarjassa vuonna 1950 ja edusti seuraa vielä Suomensarjassa 1951–1954.[6] Käsipallossa Leväaho valittiin maajoukkueen varamieheksi vuonna 1948.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Urheilutoimittaja Kauko-Aatos Leväaho kuoli 96-vuotiaana Lapin Kansa. 2.5.2022. Viitattu 2.5.2022.
  2. ↑ a b c d e f Arponen, Antti O.: Leväaho, Kauko-Aatos (1925–) Urheiluvaikuttajat-verkkojulkaisu. 20.12.2017. Suomen urheiluhistoriallinen seura. Viitattu 30.12.2020.
  3. ↑ Tapio Leväahon kuolinilmoitus. Helsingin Sanomat 4.11.2023, s. B 31.
  4. ↑ a b c d Lounasheimo, Ilmo (toim.): Suomen urheilutoimittajat 1986, s. 111–112. Helsinki: Urheilutoimittajain liitto, 1986.
  5. ↑ Vilva, Nora: Kauko-Aatos Leväaho, 90: ”Työelämässä en koskaan käyttänyt hissiä.” 6.3.2017. Demokraatti. Viitattu 30.12.2020.
  6. ↑ Vuorinen, Juha – Kasila, Markku: Pelimiehet: Suomen jalkapallon pelaajatilastot 1930–2006, s. 184. Helsinki: Suomen Urheilumuseosäätiö, 2007. ISBN 978-952-99075-9-5.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kauko-Aatos_Leväaho&oldid=21964719”