Karl Herman Pankakoski
_saniaisten_(struthiopteris)_keskell%C3%A4.jpg)
Karl Herman Pankakoski (synt. Hällström, 17. kesäkuuta 1881 Sortavala – 10. joulukuuta 1967 Hämeenlinna)[1] oli luonnontutkija sekä Sortavalan seminaarin johtaja ja luonnonhistorian ja maantiedon opettaja.
Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Karl Herman Pankakosken vanhemmat olivat Sortavalan kaupunginlääkäri, myöhemmin piirilääkäri ja lääkintöneuvos Herman Adolf Hällström ja Olga Maria Karolina Hjerppe.[2][3] Hänen puolisonsa oli Selma Sofia Kristiina Europaeus.[4]
Pankakoski kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin suomalaisesta yhteiskoulusta vuonna 1899 ja valmistui Helsingin yliopistosta filosofian kandidaatiksi 1903.[3] Sen jälkeen hän toimi luonnonhistorian ja maantiedon opettajana, ensin Porissa ja Tampereen yhteiskoulussa vuoteen 1907 sekä vuonna 1906 assistenttina yliopiston maantieteen laitoksella tutkien perinnöllisyystiedettä.[1][4] Hän julkaisi aiheesta myös kirjan. Sortavalan seminaarin luonnontieteiden lehtoriksi hän tuli vuonna 1911 ja jatkoi opetustyötä myös tultuaan valituksi seminaarin varajohtajaksi 1926. Johtajana hän aloitti vuonna 1935 toimittuaan sitä ennen vuosina 1934–1935 vt. johtajana.[1][4] Hän opetti samalla vuosina 1921–1935 Sortavalan tyttökoulussa. Hän suomensi itse ja vaimonsa kanssa luonnontieteeseen liittyviä kirjoja ja avusti muun muassa Luonnon ystävä -lehteä.[4][5]
Pankakoski oli syvällisesti perehtynyt Laatokan Karjalan luontoon ja maantieteeseen, ja tunnettu etevänä ja pidettynä opettajana, joka ymmärsi nuorisoa.[1][6] Hän oli Sortavalan kaupunginvaltuuston jäsen vuosina 1926–1928 ja toimi Raja-Karjalan säätiön hallituksessa.[4]
Pankakosken johtajakautta Sortavalan seminaarissa rasittivat talvisota ja jatkosota, jotka merkitsivät seminaarin evakkomatkoja sisämaan opettajaseminaarien suojaan. Seminaari pääsi jälleenrakentamaan Pankakosken johdolla Sortavalaan jatkosodan vuosina 1942–1944, mutta vuonna 1944 seminaari evakuoitiin Sortavalasta lopullisesti.[7] Pankakoski sijoitettiin Raaheen, jonne seminaarin naisosasto oli siirretty Raahen seminaarin yhteyteen.[8]
Pankakoski vietti viimeiset vuotensa Tyrvännön Lepaalla[9][3] ja kuoli siellä 86-vuotiaana.[1]
Julkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Hällström, K. H., Periytymisestä. Otava, 1910 (Ylioppilaiden keskusteluseuran julkaisuja ; n:o 5.)
- Hällström, K. H., Kivilinna, Väinö, Kansakoulun luonnontieto. Gummerus, 1915.
- Kouluherbario: ohjeita kasveja keräileville koululaisille / kirjoittaneet Selma ja K.H. Hällström. Yrjö Weilin & kumpp. osakeyhtiö, [1911]. (Nuorison lomakirjasto ; n:o 2.)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Iivar Kemppinen: Sortavalan seminaarin historia Helsinki: Kymölän kilta, 1969
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e Kemppinen, s. 175
- ↑ Voipio, Pirkko: Sortavalan Hällströmit. Hällströmien sukyhdistys ry.. Arkistoitu 6.2.2005. Viitattu 23.1.2018.
- ↑ a b c Veli-Matti Autio: Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899 Helsingin yliopisto. Viitattu 23.1.2018.
- ↑ a b c d e Sortavalan seminaari 1880–1940: muistojulkaisu, toim. Iivo Härkönen, K. H. Pankakoski ja Väinö Seppä. Helsinki: Valistus, 1940 s. 192.
- ↑ Ainoa suomenkielinen luonnontieteellinen aikakauslehti Luonnon Ystävä aloittaa vuonna 1911 viidennentoista vuosikertansa (Vakinaiset avustajat) Luonnon ystävä. 1910:1, s. 7. Viitattu 23.1.2018.
- ↑ Veli Nurmi: Suomen kansakoulunopettajaseminaarien historia Helsinki: Opetusalan ammattijärjestö OAJ, 1995 ISBN 951-96615-2-2 s. 187
- ↑ Kemppinen s. 178
- ↑ Sortavalan-itä-suomen seminaari : 1940–1950 (1880–1950): Muistojulkaisu. Helsinki: Valistus, 1950, s. 34, 36
- ↑ Elias Turunen: K. H. Pankakosken haastattelu. Julkaisussa Sortavalan-Itä-Suomen seminaari 1880–1960: juhlajulkaisu, toimituskunta: J. N. Mikkola ym. Helsinki: Kymölän kilta, 1961, s. 69
| ||||||||||||||
