Käräjähuone
Käräjähuone oli aiemmin Suomessa valtion kihlakunnanoikeuksien istuntoja varten varaama toimitila.
Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kihlakunnanoikeuksien käräjähuoneista vuonna 1925 annetulla lailla[L 1] lakkautettiin tammikuun 1. päivästä 1926 alkaen manttaaliin pannun maan omistajien velvollisuus käräjäkartanon rakentamiseen ja kunnossapitoon. Vuodesta 1926 alkaen käräjähuoneet hankittiin ja niitä pidettiin kunnossa valtion toimesta ja kustannuksella.[1]
Säännökset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Käräjähuoneista annetussa asetuksessa säädettiin käräjähuoneistoista seuraavaa:[L 2]:
Jokaisessa käräjäkunnassa, missä valtio ei hankkinut pysyvää käräjähuoneistoa, oli huoneiston toimittaminen käräjien pitämistä varten tarjottava urakalle kruununvoudin toimesta enintään kolmeksi kalenterivuodeksi kerrallaan.[1]
Käräjähuoneiston laatu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Käräjähuoneistossa tuli olla riittävän avara istuntohuone, odotushuone käräjäyleisölle, oma huone oikeuden puheenjohtajalle sekä huone viralliselle syyttäjälle ja asianosaisten asiamiehille, paitsi jos maaherra oli harkinnut, että paikallisiin asunto-olosuhteisiin nähden pienempi käräjähuoneisto oli tyydyttävä. Se, joka otti pitääkseen käräjähuoneiston, oli velvollinen toimittamaan siihen tarpeellisen sisustuksen, lämmön ja valaistuksen sekä huolehtimaan sen siivouksesta.[1]
Tarjoukset käräjähuoneiston pitämisestä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kruununvoudin tuli julkisella kuulutuksella jokaisessa käräjäkuntaan kuuluvassa kunnassa kehottaa niitä, jotka halusivat ottaa käräjähuoneiston pitämisen urakalle, 30 päivän kuluessa lähettämään kruununvoudille kirjalliset tarjouksensa. Kruununvouti lähetti tehdyt tarjoukset sekä muut asiassa kertyneet asiakirjat kihlakunnantuomarille lausunnon saamista varten. Sitten kun kihlakunnantuomari oli lähettänyt lausuntonsa, tuli kruununvoudin toimittaa asiakirjat oman lausuntonsa ohella maaherralle, joka ratkaisi asian ja määräsi kruununvoudin tekemään kirjallisen sopimuksen sen kanssa, jonka tarjous oli hyväksytty. Ellei hyväksyttävää tarjousta ollut tehty, oli maaherran harkinnan mukaan joko käräjähuoneiston pitäminen tarjottava uudelleen urakalle tai hankittava huoneisto muulla tavalla.[1]