Johan Puke
Johan Puke (1751 Ronneby – 1816 Karlskrona) oli ruotsalainen merisotilas, kenraaliadjutantti ja kreivi.[2][3]
Lapsuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Johan Puke oli lähtöisin köyhistä oloista. Hän syntyi avioliiton ulkupuolella kapteeni Johan Pukelle. Isä teloitettiin osallisuudesta vallankaappausyritykseen vuonna 1756. Orvoksi jäänyt köyhä poika aloitti merimiesuransa 10-vuotiaana laivapoikana. Hän pääsi pian sisään Karlskronan laivapoikakouluun.[1][4]
Sotilasura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1770 Puke aloitti purjehtimisen hollantilaisilla aluksilla.[4] Vuosina 1771–1774 hän oli brittilaivaston palveluksessa Länsi-Intiassa.[1][3] Tämän jälkeen hän palasi Ruotsiin laivaston konstaapeliksi eli tykinjohtajaksi 1774, ja ylennettiin vuonna 1777 Ruotsin laivaston luutnantiksi.[1][4]
Vuosina 1778–1783 Puke palveli upseerina Ranskan laivastossa Yhdysvaltain vapaussodan aikana, josta sai arvostetun kunniamerkin Pour les mérites militaires.[1][3] Palattuaan Ruotsiin Puke sai vuonna 1784 tehtäväkseen viedä fregatti Sprengtportenilla Ruotsin uuteen siirtomaahan St. Barthélemyn saarelle siirtomaan uuden kuvernöörin ja virkamiehistön.[4]
Kustaan sodassa hän osallistui ensin majurina fregatti Frejan päällikkönä Suursaaren taisteluun 1788. Seuraavana vuonna hän sai everstiluutnantin arvon ja sai komennettavakseen linjalaiva Dristighetenin, jolla hän osallistui Öölannin meritaisteluun heinäkuussa 1789.[4] Seuraavana vuonna Puke komensi Dristigheteniä kärkialuksena Tallinnan-hyökkäyksessä toukokuussa 1790 ja Viipurin kujanjuoksussa heinäkuussa 1790.[1][3] Puken toiminnan ansiosta iso osa venäläisten saartamista Ruotsin laivaston aluksista pääsi pakenemaan Viipurinlahdelta.[4] Ansioistaan Kustaan sodassa hänet aateloitiin 1797 af Puke -nimellä.[1]
Suomen sodassa hän johti Ruotsin laivaston viimeistä sotaretkeä Länsipohjaan vuonna 1809.[2][3][4] Hänet ylennettiin yliamiraaliksi 1812 ja laivaston kenraaliajutantiksi 1813.[2][4] Samana vuonna hän sai valtioneuvoksen arvon.[4] Vuonna 1814 Puke johti Ruotsin laivastoa sotaretkellä Norjaa vastaan.[3][4]
Johan Pukelle myönnettiin kreivin arvo vuonna 1814. Hän kuoli vuonna 1816 Karlskronassa ja haudattiin omistamansa tilan maille Ronnebyn lähelle. Hänen arkkunsa valmistettiin Dristighetetenin kölipuusta.[4]
Jälkipolvien kunnianosoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Johan Puken nimi on jäänyt elämään Ruotsin laivastossa. Vuonna 1837 yhdelle laivaston kuunareista annettiin nimeksi Amiral af Puke, ja toinen Ruotsin vuonna 1940 Italiasta ostamista hävittäjälaivoista sai nimen Puke.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Norman, Hans, Sjöfärder i Österled. En resa i historien. Forum Navale nr 68. Balkong förlag, 2020.
- Lappalainen, Jussi T., Kuninkaan viimeinen kortti. Viipurinlahden ja Ruotsinsalmen meritaistelut 1790. SKS, Helsinki 2011.
- Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1967, osa 6.
- Skärgårdsflottan. Uppbyggnad, militär användning och förankring i det svenska samhället 1700–1824. Toim. Nordman, Hans, Historiska Media, Lund 2000.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Johan Puke, Svenskt biografiskt lexikon (ruotsiksi)
| ||||||||||
