Jakob Wilhelm Chydenius
Jakob Wilhelm Chydenius (12. kesäkuuta 1863 Helsinki – 20. lokakuuta 1926 Helsinki)[1] oli suomalainen oikeustieteilijä, joka toimi siviilioikeuden professorina Helsingin yliopistossa 1800-luvun lopulta 1900-luvun alkupuolelle. Hän oli myös sortovuosien passiivisen vastarinnan organisoija.
Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
J. W. Chydeniuksen isä oli kemian professori Johan Jakob Chydenius. Chydenius valmistui ylioppilaaksi vuonna 1884 ja opiskeli Aleksanterin yliopistossa, josta hän valmistui filosofian kandidaatiksi vuonna 1884, lakitieteen kandidaatiksi vuonna 1888 ja lakitieteen tohtoriksi vuonna 1891. Opintojensa aikana hän teki opintomatkan Pariisiin ja Lontooseen.[1]
Vuonna 1892 Chydenius nimitettiin Aleksanterin yliopiston siviililainopin ja roomalaisen oikeuden virkaa tekeväksi professoriksi, ja tässä tehtävässä hän toimi kuolemaansa asti. Hänen virkanimikkeensä muutettiin siviilioikeuden virkaa tekeväksi professoriksi vuonna 1898, ja hänen virkansa muutettiin vakinaiseksi vuonna 1901. Chydenius toimi myös lainopillisen tiedekunnan dekaanina vuodesta 1906 alkaen kuolemaansa saakka.[1]
Chydeniuksen oikeustieteellinen tuotanto käsitteli pääasiassa siviili- ja kauppaoikeutta, ja hänen tärkeimmät teoksensa olivat avioliitto-, testamentti-, perintö- ja sopimusoikeuden oppikirjat. Chydenius ei sitoutunut tutkimuksissaan yksinomaan vallalla olleen käsitelainopin systematiikkaan vaan pyrki irrottautumaan perinteestä ja luomaan uutta, minkä johdosta häntä myös arvosteltiin epäsystemaattisuudesta. Chydenius osallistui yhtenä harvoista aikansa oikeustieteilijöistä kansainvälisen tiedeyhteisön toimintaan esimerkiksi kirjoittamalla artikkeleita englantilaisiin ja ranskalaisiin alan julkaisuihin.[1]
Akateemisen uransa ohella Chydenius oli yhteiskunnallisesti aktiivinen. Hän osallistui ensimmäisen sortokauden aikana venäläistämistoimien vastustamiseen kuten salaisen vastarintajärjestö Kagaalin perustamiseen vuonna 1901, joskaan hän ei myöhemmin osallistunut aktiivisesti sen toimintaan, ja kutsuntalakkoihin vuonna 1902. Chydenius pääasiassa pidättäytyi pyrkimästä varsinaisiin poliittisiin luottamustehtäviin ja virkoihin, mutta toimi kuitenkin esimerkiksi säätyvaltiopäiväin lakivaliokunnan sihteerinä vuonna 1909, suuren anomusvaliokunnan sihteerinä vuosina 1904–1905 sekä Helsingin oikeusaputoimikunnan puheenjohtajana vuodesta 1894 alkaen. Chydenius toimi Ruotsalaisessa puolueessa ja kannatti hyvin jyrkkää taloudellista liberalismia.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||||||
