Ius sanguinis

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Maat joissa on käytössä ius sanguinis ja lex sanguinis:
  Ius sanguinis
  Ius sanguinis ja Lex sanguinis
  Lex sanguinis

Ius sanguinis (IPA [juːs ˈsaŋɡwɪnɪs]; latinaa, suom. "veren oikeus") on syntyperäinen oikeus tietyn maan kansalaisuuteen niille, joiden vanhemmat ovat kyseisen maan kansalaisia. Sen vastakohtana pidetään usein ius solia (latinaa, suom. "maaperän oikeus"). Ius solissa kansalaisuuden saavat automaattisesti kaikki maassa syntyneet ihmiset vanhempien kansalaisuudesta riippumatta. Ius sanguinisissa kansalaisuuden saa automaattisesti vain, jos jompikumpi vanhemmista on maan kansalainen.

Ius sanguinis on kansalaisuuden pääperusteena niin Suomessa kuin suurimmassa osassa Euroopan maita, kun taas esimerkiksi Yhdysvalloissa ja Kanadassa pääperusteena on ius soli. Monien maiden kansalaisuuslaeissa on kuitenkin nykyään vaikutteita kummastakin periaatteesta: tällaisia maita ovat muun muassa Yhdysvallat, Kanada, Kreikka, Yhdistynyt kuningaskunta, Ranska ja nykyisin myös Saksa.

Koska ius sanguinissa oikeus kansalaisuuteen perustuu veren kautta, monissa periaatetta noudattavassa maassa on paluumuuttolaki (eli Lex sanguinis), joka mahdollistaa kansalaisuuden saannin monenkin polven siirtolaisille, kuten Saksassa Volgan saksalaisille, Israelissa kaikille juutalaisille ja Suomessa inkerinsuomalaisille. Sen lisäksi paluumuuttolaki on muun muassa Unkarissa, Armeniassa, Azerbaidžanissa, Venäjällä ja Japanissa.

Valtiot joissa ius sanguinis on käytössä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtiot joissa Lex sanguinis on käytössä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Paluumuutto-oikeus

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Nationality Law Iran Data Portal. 2024. Viitattu 19.5.2024. (englanniksi)
  2. Tokyo court upholds deportation order for Thai teenager born and raised in Japan The Japan Times. 6.12.2016. Viitattu 19.5.2024. (englanniksi)
  3. Acquisition of citizenship canada.ca. 25.7.2013. Viitattu 19.5.2024. (englanniksi)
  4. The Constitution of the Republic of Poland Sejm. 2.4.1997. Viitattu 19.5.2024. (puolaksi)
  5. Emigrantom z 1968 roku zostaną zwrócone obywatelstwa Wprost. 4.3.2008. Viitattu 19.5.2024. (puolaksi)
  6. Dans quels cas un enfant est-il Français ? service-public.fr. 2024. Viitattu 19.5.2024. (ranskaksi)
  7. Schweizermacher - Das Einbürgerungs-Protokoll: Diese 92 Fragen musste Funda Yilmaz beantworten Aargauer Zeitung. 14.7.2017. Viitattu 19.5.2024. (saksaksi)
  8. Decision to deny citizenship to Turkish woman reversed SWI swissinfo.ch. 18.10.2017. Viitattu 19.5.2024. (englanniksi)
  9. Switzerland votes to relax its citizenship rules BBC News. 12.2.2017. Viitattu 19.5.2024. (englanniksi)
  10. Federal Decree on the Simplified Naturalisation of Third-Generation Immigrants The Federal Council. 12.2.2017. Viitattu 19.5.2024. (englanniksi)
  11. Acquisition of U.S. Citizenship by a Child Born Abroad travel.state.gov. Viitattu 19 March 2018.
  12. Constitution of the Republic of Armenia The President of the Republic of Armenia. 2024. Viitattu 19.5.2024. (englanniksi)
  13. Suomen kansalaisuus Maahanmuuttovirasto. 2024. Viitattu 19.5.2024.
  14. Inkerinsuomalaisten paluumuutosta 30 vuotta – tapahtumiin liittyy edelleen avoimia kysymyksiä: "Menettelyn laillisuutta tulee kyseenalaistaa" MTV Uutiset. 7.7.2020. Viitattu 19.5.2024.
  15. Tannenbaum, Jessie (2009-05-01). "Analysis of the Aliens and Nationality Law of the Republic of Liberia". 
  16. Constitution of the Republic of Lithuania Constitutional Court of the Republic of Lithuania. 2024. Viitattu 19.5.2024. (englanniksi)
  17. The 1982 Burmese Nationality Law (Myanmar Version) Scribd. 1982. Viitattu 19.5.2024. (englanniksi)
  18. Welcome home, 500 years later: Spain offers citizenship to Sephardic Jews Los Angeles Times. 1.10.2015. Viitattu 19.5.2024. (englanniksi)
  19. After welcoming Sephardic Jews, Spain rejects thousands of citizenship requests The Times of Israel. 25.7.2021. Viitattu 19.5.2024. (englanniksi)