Inrō
Inrō (jap. 印籠) on pieni vesitiivis monilokeroinen kotelo, jossa japanilaiset miehet kuljettivat pikkuesineitä, kuten kolikoita, lääkkeitä ja henkilökohtaista sinettiä. Inrō tarkoittaa sanoja nimileimasin (印, in) ja kori (籠, rō). Inrōt ovat lakkamestareiden taidokkaasti tekemiä ja hyvin koristeellisia.[1][2]
Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Inrō aukaistiin ja suljettiin tiiviisti nyörien ja liukuvan helmen, ojimen avulla. Sitä säilytettiin vyöllä eli obilla ja se lukittiin usein koteloon sopivan netsuken avulla.[1][2]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Inrōjen historia alkaa 1500-luvulta ja niiden kulta-aika oli Edo-kaudella 1603–1868. Ne olivat aluksi sallittuja vain samuraille, mutta myöhemmin niitä alkoivat käyttää myös varakkaat kaupunkilaiset. Nykyään inrōt ovat suosittuja keräilyesineitä ympäri maailmaa.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Museokeskus Vapriikin näyttely 22.4.2010 - 20.3.2011: Inrō – avain samurain aikaan.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Inrō – Japanese Box Östasiatiska museet. Arkistoitu 26.9.2018. Viitattu 26.9.2018.
- ↑ a b Inro Encyclopædia Britannica. Viitattu 26.9.2018.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Inrō Wikimedia Commonsissa
- Inrō with Portuguese Figures, Japan, Edo period (1615–1868) The Metropolitan Museum of Art. Viitattu 26.9.2018.
- Inrō with Geometric Pattern, Japan, Edo period (1615–1868) The Metropolitan Museum of Art. Viitattu 26.9.2018.
- Inrō with Woman and Attendant; Man Reading Characters on a Stone Road Marker (reverse), Japan, Edo period (1615–1868) The Metropolitan Museum of Art. Viitattu 26.9.2018.