Ilmari Susiluoto

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Ilmari Susiluoto (15. lokakuuta 1947 Lohja30. maaliskuuta 2016 Helsinki[1]) oli suomalainen valtiotieteen tohtori, kirjailija, tutkija ja Venäjä-asiantuntija.

Susiluoto työskenteli vuodesta 1982 alkaen ulkoministeriön erikoistutkijana, etenkin Neuvostoliittoa ja Venäjää koskevissa asioissa. Vuonna 1984 hän toimi vt. apulaisprofessorina Helsingin yliopistossa. 1990-luvulla Susiluoto toimi muun muassa Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuksen seurassa sekä instituutin neuvottelukunnassa. Kirjailijana hän julkaisi 11 kirjaa sekä lukuisia tutkimuksia, artikkeleita ja kirja-arvosteluja.

Arto Luukkanen väittää kirjassaan Tapaus Susiluoto, että Susiluoto joutui savustetuksi ulkoministeriöstä presidentti Martti Ahtisaaren kauden päätyttyä. Luukkasen mukaan Susiluoto ilmaisi liian vapaasti mielipiteitään kirjoittamissaan teoksissa, minkä vuoksi hänelle ensin ehdotettiin siirtymistä muihin tehtäviin. Susiluodon kieltäydyttyä alkoi painostus, jonka johdosta hän valmistautui oikeudenkäyntiin. Prosessin päätteeksi Susiluoto siirtyi Aleksanteri-instituuttiin diplomaattistatuksella.[2]

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ilmari Susiluodon muistokirjoitus Helsingin Sanomissa
  2. Luukkanen, Arto: Tapaus Susiluoto. Suomen Kuvalehti, 2010, nro 47, s. 48–51.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä tieteilijään liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.