Ihmisen tahra
| Ihmisen tahra | |
|---|---|
| The Human Stain | |
 |
|
| Ohjaaja | Robert Benton |
| Käsikirjoittaja | Nicholas Meyer |
| Perustuu | Philip Rothin romaaniin |
| Tuottaja | |
| Säveltäjä | Rachel Portman |
| Kuvaaja | Jean-Yves Escoffier |
| Leikkaaja | Christopher Tellefsen |
| Pääosat | |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Yhdysvallat |
| Tuotantoyhtiö | Lakeshore Entertainment |
| Levittäjä |
Miramax Netflix |
| Ensi-ilta | 2003 |
| Kesto | 108 min |
| Alkuperäiskieli | englanti |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Ihmisen tahra (The Human Stain) on vuonna 2003 ensi-iltansa saanut Robert Bentonin ohjaama draamaelokuva[1], joka perustuu Philip Rothin samannimiseen romaaniin.
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
1990-luvun lopulla kirjailija Nathan Zuckerman (Gary Sinise) on asettunut Uuden Englannin järvenrantamökkiin erottuaan toistamiseen ja toivuttuaan eturauhassyövästä. Hänen hiljaiselonsa keskeyttää Coleman Silk (Anthony Hopkins), paikallisen Athena Collegen entinen dekaani, joka pakotettiin eroamaan hänen lauottuaan rasistisia huomautuksia luokassa. Pian tämän jälkeen Silkin vaimo kuoli, ja nyt hän haluaa kostaa kirjoittamalla tapahtumista kirjan. Tähän hän pyytää Zuckermanin apua, ja tämä suostuu.
Kirjaprojekti laitetaan kuitenkin hautumaan, ja Silk ryhtyy suhteeseen paljon itseään nuoremman Faunia Farleyn (Nicole Kidman) kanssa, joka toimii alempiarvoisissa tehtävissä collegessa. Farleyn ex-aviomies (Ed Harris), mieleltään järkkynyt Vietnam-veteraani alkaa vainota heitä, koska syyttää Fauniaa lastensa kuolemasta. Takaumat Silkin elämään paljastavat katsojalle hänen salaisuutensa: Silk on afroamerikkalainen, joka on onnistunut näyttelemään valkoihoista juutalaista valtaosan elämästään.
Arvioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Turun Sanomien Tapani Maskula piti Bentonin ohjausta jahnailevana ja tarinaa epäuskottavana mutta hyvää tarkoittavana yrityksenä käsitellä länsimaisen humanismin kysymyksiä niin syvällisesti kuin Hollywoodin muovisessa unelmatehtaassa kyetään.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Varjola, Markku: Elokuvien ensi-illat Suomessa 2000–2007, s. 10. Helsinki: Suomen elokuvakerhojen liitto SEKL ry, 2008. Arkistoitu 16.10.2013. (pdf) (viitattu 18.11.2012).
- ↑ Maskula, Tapani: Verensä vanki Turun Sanomat. 15.11.2003. Viitattu 16.4.2019.
