Hullu Pierrot

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Hullu Pierrot
Pierrot le fou
Ohjaaja Jean-Luc Godard
Käsikirjoittaja Jean-Luc Godard
Perustuu Lionel Whiten romaaniin Kohti perikatoa
Tuottaja Georges de Beauregard
Säveltäjä Antoine Duhamel
Kuvaaja Raoul Coutard
Leikkaaja Françoise Collin
Pääosat
Valmistustiedot
Valmistusmaa Ranska
Tuotantoyhtiö Films Georges de Beauregard
Levittäjä Netflix
Société Nouvelle de Cinématographie (käännä suomeksi)
Ensi-ilta 1965
Kesto 110 min
Alkuperäiskieli ranska
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Hullu Pierrot (ransk. Pierrot le fou) on Jean-Luc Godardin elokuva vuodelta 1965. Elokuva perustuu Lionel Whiten romaaniin Obsession[1] (1962, suomennos Kohti perikatoa Vaasa oy, 1965). Elokuva oli menestys, 1,3 miljoonaa katsojaa.[2]

Hullu Pierrot edustaa ranskalaista uutta aaltoa.[3]

Näyttelijät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Jean-Paul Belmondo  Ferdinand Griffon eli ”Pierrot”  
 Anna Karina  Marianne Renoir  
 Graziella Galvani  Maria Griffon  
 Dirk Sanders  Fred  
 Jimmy Karoubi  kääpiö  
 Roger Dutoit  gangsteri 1  
 Hans Meyer  gangsteri 2  
 Samuel Fuller  itsenään  
 ruhtinatar Aïcha Abadie  itsenään  
 Alexis Poliakoff  Saylor  
 Raymond Devos  satamamies  
 László Szabó  Lazlo Kovacs, poliittinen pakolainen  
 Jean-Pierre Léaud  nuorukainen elokuvateatterissa  
 Georges Staquet  Staquet  
 Henri Attal  bensa-aseman työntekijä 1  
 Dominique Zardi  bensa-aseman työntekijä 2  
 Viviane Blassel    

Teemat ja tyyli

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvaltalainen kriitikko James Monaco kirjoittaa elokuvaa käsittelevässä artikkelissaan, että elokuva on ”romanssi sanan vanhimmassa, kuten myös kaikkein uusimmassa mielessä”, ja se myös tapahtuu samassa ympäristössä kuin monet keskiajan romanssit. Elokuva on murhenäytelmä, sillä päähenkilöiden välille ei synny yhteyttä. Sen tunnelma on angst.[4]

Elokuvan teeman Godard esittelee alussa. Ferdinand lukee tyttärelleen Elie Fauren taidehistoriasta kohdan Diego Velasquezin vanhuudesta: ”Saavutettuaan 50 vuoden iän Velasquez ei enää maalannut mitään konkreettista ja täsmällistä. Hän ajelehti läpi aineellisen maailman tunkeutuen sen läpi niin kuin ilma ja hämärä. Varjojen hohteessa hän vangitsi ennalta-arvaamattomia värivivahteita, jotka hän muunsi hiljaisuuden sinfoniansa näkymättömäksi sydämeksi... Tila vallitsi ylimpänä...”[4]

Vastaanotto ja myöhempi arvostus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2018 BBC:n kansainvälinen asiantuntijaraati äänesti Hullun Pierrot’n kaikkien aikojen sadan parhaan ei-englanninkielisen elokuvan joukkoon.[5]

  1. Hullu Pierrot Elonet. Tuotantotiedot. Viitattu 12.3.2015.
  2. JPBos-office.com. (englanniksi)
  3. Sinisalo, Kati: Hullu Pierrot yhdellä sanalla: tunnetta Yle Teema. 27.11.2014. Viitattu 12.3.2015.
  4. a b Monaco, James: Hullu Pierrot. (teoksesta The New Wave, 1976) Kavi. Arkistoitu 2.4.2015. Viitattu 12.3.2015.
  5. The 100 greatest foreign-language films BBC Culture. 30.10.2018. Viitattu 14.11.2018. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]