Huber Matos
Huber Matos Benítez (26. marraskuuta 1918 Yara, Kuuba[1] – 27. helmikuuta 2014 Miami, Florida, Yhdysvallat[2]) oli toisinajattelija ja emigrantti, joka osallistui yhdessä Fidel Castron, Che Guevaran, Raúl Castron ja Camilo Cienfuegosin kanssa Kuuban vallankumoukseen syösten vallasta presidentti Fulgencio Batistan. Matos oli vastustanut Kuuban oikeistolaista hallintoa Batistan vuoden 1952 vallankaappauksesta lähtien, jota hän piti perustuslain vastaisena, mutta hänen suhteensa Castron johtamaan Heinäkuun 26. päivän liikkeeseen muuttui kriittiseksi myöhemmin, koska hän näki sen lähenevän kommunisteja ja omaksuvan marxilaisia periaatteita.
Liittyminen vallankumouksellisiin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Huber Matos tutustui Fidel Castroon yhteisen tuttavan, Celia Sanchezin, kautta. Aluksi hän toimi Heinäkuun 26. päivän liikkeen yhdysmiehenä llanolla (kaupunkiin soluttautuneena, jonka vastaparina oli sierra - vuoristossa toimiva haara). Paljastuttuaan hän vältti pidätyksen pakenemalla maasta. Hän liittyi vallankumousarmeijaan 1958 toimittamalla lentokonelastillisen aseita Sierra Maestran vuoristoon, jonne hän lensi pakopaikastaan Costa Ricasta. Hän taisteli Kuuban sisällissodassa vallankumouksellisten puolella Fidel Castron rinnalla nousten comandanteksi (majuriksi) ja sai ansioistaan Kuuban vallankumouksen sankarin arvon, mutta hänen suhtautumisensa Castroon muuttui tämän saatua vallan käsiinsä tammikuussa 1959.
Matosista tehtiin Camagüeyn maakunnan kuvernööri ja sotilasjohtaja. Liberaalina vallankumouksellisena hän kuitenkin kyllästyi pian kommunistien, erityisesti Raúl Castron ja Che Guevaran, vaikutusvallan lisääntymiseen hallinnossa. Matos kirjoitti myöhemmin: "Maaliskuun lopulla ja huhtikuun alussa [1959] löysin marxilaista propagandaa armeijan julkaisusta Verde Olivosta... pari-kolme artikkelia. Näin, kuinka Che ja Raúl tapailivat kommunistisen puolueen jäseniä ja nimittivät esikuntaansa kommunistien edustajia. Tällöin sanoin itselleni: 'Nyt toteutetaan suunnitelmaa B.' Mutta joka kerta, kun mainitsin huolestani Fidelille, hän sanoi: 'Ei, ei, ei... en aio pettää sitoumustani Kuuban historiaan.'" [3]
Eroaminen virasta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kesäkuussa 1959 Fidel Castron (silloin Kuuban pääministeri) ja presidentti Manuel Urrutian välille syntyi erimielisyyksiä, jotka johtivat molempien irtisanoutumiseen virastaan. Vähän myöhemmin Castro kuitenkin otti virkansa uudelleen vastaan ja nimitti uudeksi presidentiksi Osvaldo Dorticósin. Tämä ja aiemmat huolestuttavat nimitykset ja tapahtumat saivat Huber Matosin jättämään kirjallisen eroanomuksensa Castrolle. Kesäkuun 26. päivänä hän ja Castro tapasivat Havannan Hilton-hotellissa (nykyään Habana Libre), jota Fidel käytti asuinpaikkanaan, ja josta käsin Kuubaa käytännössä johdettiin. Vallankumousjohtaja oli sangen hyvällä päällä, koska yli miljoona ihmistä ja tuhansittain talonpoikia oli kokoontunut pääkaupunkiin juhlimaan uuden maalain läpimenoa.
Matosin mukaan Castro sanoi hänelle: "'Eroanomuksesi tulee sopimattomalla hetkellä. Meillä on vielä paljon tehtävää,' tämä sanoi. 'Myönnän, että Raúl ja Che kosiskelevat marxilaisia... mutta sinulla on tilanne hallinnassa... Unohda ero... Mutta jos vielä hetkenkin päästä olet sitä mieltä, että tilanne ei parane, sinulla on lupa erota'" [3]
Syyskuussa 1959 Matos teki lopullisen, kohtalokkaaksi osoittautuneen päätöksensä. Hän kirjoitti, "Kommunistien vaikutusvalta hallinnossa jatkaa kasvuaan. Minun on luovuttava asemastani niin pian kuin mahdollista. Minun on kerrottava Kuuban kansalle, mitä on tekeillä." Huber Matos liittyi maan pakko-ottoa vastustaviin karjatilallisiin nousten Heinäkuun 26. päivän liikkeen kommunisminvastaisen siiven pääedustajaksi. [4] Matos tuomitsi kommunistien soluttautumisen asevoimiin ja INRA:aan ja vaati Fideliä kutsumaan koolle Heinäkuun 26. päivän liikkeen kansalliskomitean keskustelemaan asiasta. [5]
20. lokakuuta 1959 Matos lähetti Castrolle toisen kirjeen, jossa tarjoutui eroamaan virastaan ja syytti Fideliä "vallankumouksen hautaamisesta". [6] Kaksi päivää myöhemmin Castro lähetti Camilo Cienfuegosin Camagüeyhin pidättämään Matosin. Seuranneen tapaamisen aikana Cienfuegosin ja Matosin välillä, jotka olivat hyviä tuttuja jo vallankumoussodan ajoilta, Matos varoitti nuorta kumppaniaan siitä, että Castro on saattanut lähettää tämän Matosin luokse siinä toivossa, että Matosille uskolliset joukot saattaisivat tappaa Cienfuegosin. Nuoresta vallankumoussankarista oli tullut Havannan valtauksen jälkeen erittäin suosittu, ja Matosin järkeilyn mukaan olisi Castrolle eduksi eliminoida mahdollinen vallanhaastaja. Fidel Castro lensi itsekin Camagüeyhin, jossa pitämässään puheessa syytti Matosia "maanpetoksen suunnittelusta". Matos ja useita hänelle uskollisia upseereita vietiin Havannan La Cabañan vankilaan odottamaan oikeudenkäyntiä. [7]
Samana päivänä, kun Matos pidätettiin, kuubalainen loikkari Pedro Luis Díaz Lanz, entinen Castron esikunnan ilmavoimien komentaja, pudotti Havannaan lentolehtisiä, joissa kehotettiin kuubalaisia erottamaan kommunistiset soluttautujat hallinnosta. Vastauksena tapahtumaan Castro kehotti kansaa pitämässään puoluetilaisuudessa näyttämään käsimerkein, mitä näille kahdelle "vehkeilijälle" (Matos ja Lanz) olisi tehtävä. Kansan vastaus oli: "Paredón" ("Seinää vasten.") [3]
Puhetilaisuuden jälkeen Castro kutsui koolle hallituksen tapaamisen. Che ja Raúl olivat teloituksen puolella, ja ne kolme ministeriä, jotka kyseenalaistivat Castron version tapahtumista, erotettiin ja korvattiin lojaaleilla jäsenillä. Loppujen lopuksi Castro oli itse teloitusta vastaan, koska hän "ei halunnut tehdä [Matosista] marttyyriä." [3]
Tuomio ja vankeus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Joulukuun 11. päivä alkaneessa oikeudenkäynnissä Matos todettiin syypääksi "petokseen ja kansankiihotukseen" ja hänelle langetettiin 20 vuoden vankeusrangaistus, josta hän kärsi suurimman osan Isla de la Juventudin saaren vankilassa - samassa, jossa Castro oli itsekin ollut vangittuna 1953. Matosin mukaan "vankeus oli yhtä tuskaa, josta selvisin vain Jumalan sallimuksella. Minun oli turvauduttava nälkälakkoon ja muihin temppuihin. Karmeata. Vietin yhteensä kuusitoista vuotta eristyssellissä, ja minulle kerrottiin, että kohtaloni on kuolla vankilassa. He olivat julmia, sanan täydessä merkityksessä... minua kidutettiin monta kertaa ja sain kärsiä kaikkea mahdollista, jopa sukuelimeni puhkaistiin. Kerrankin eräs vartija yritti murtaa vatsani saappaallaan, kun olin nälkälakossa... Kauheita asioita." [3]
Matos vapautettiin 21. lokakuuta 1979 kärsittyään tuomionsa loppuun. Hän sai liittyä yhteen perheensä kanssa, joka oli paennut maasta 1963. Myöhemmin he muuttivat Miamiin Yhdysvaltoihin, jossa Huber Matos asui kuolemaansa asti.
Huber Matos kirjoitti kokemuksistaan vankeudessa kirjan Como llegó la noche.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ https://www.britannica.com/biography/Huber-Matos
- ↑ Wides-Munoz, Laura: Matos, Cuban Rebel Leader Turned Castro Foe, Dies ABC News. 27.2.2014. Viitattu 27.2.2014. (englanniksi)
- ↑ a b c d e American Experience: Huber Matos, a Moderate in the Cuban Revolution haettu 2.4.2007
- ↑ Jon Lee Anderson: Che - vallankumouksellinen elämä, sivu 354
- ↑ Jon Lee Anderson: Che - vallankumouksellinen elämä, sivu 357
- ↑ Jon Lee Anderson: Che - vallankumouksellinen elämä, sivu 367
- ↑ Jon Lee Anderson: Che - vallankumouksellinen elämä, sivu 368
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Huber Matosin muistelmien Como llegó la noche sivut (DiCrystal Enterprises, Inc. 2004) (Arkistoitu – Internet Archive)
- Sierra, Jerry A. (2003) Kuuban historia: 1959–1979
- Huber Matos - Katkelma kirjasta Fidel Castro, Robert E. Quirk, 1993.
| ||||||||||||||
