Hotelli Pohjanhovi
| Hotelli Pohjanhovi | |
|---|---|
 Pohjanhovi joulukuussa 2012. |
|
| Osoite | Pohjanpuistikko 2 |
| Sijainti | Rovaniemi |
| Koordinaatit | |
| Valmistumisvuosi | 1936, 1947 |
| Suunnittelija |
Märta ja Pauli Blomstedt Aulis E. Hämäläinen |
| Omistaja | Suomen Matkailuliitto |
 |
|
Hotelli Pohjanhovi, usein vain Pohjanhovi, on Rovaniemellä sijaitseva suomalainen hotelli, joka avattiin vuonna 1936. Se toimii nykyisin nimellä Scandic Pohjanhovi.
Ensimmäinen hotelli Pohjanhovi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Funkistyylinen arkkitehtien Märta ja Pauli Blomstedt suunnittelema hotelli aloitti toimintansa 12. syyskuuta 1936. Hotellissa oli tällöin 36 huonetta sekä retkeilijöitä varten 50 hengen yhteismajoitustila. Hotellissa oli Lapin läänin ainoa hissi ja sähköistetty keittiö. Kalleimmissa huoneissa oli oma kylpyhuone, ja lämmin vesi oli käytettävissä kaikissa huoneissa. Hotellin yhteydessä oli myös kansainvälisen tason ravintola sekä erillinen kansanravintola. Hotellin ensimmäisenä johtajana toimi 1936–1940 Arvi Kalsta.[1][2]
Talvisodassa Pohjanhovi toimi sotasairaalana. Jatkosodan aikana Pohjanhovissa pidettiin useita suomalaisten ja Pohjois-Suomessa toimineiden saksalaisten joukkojen sodanjohdon välisiä neuvotteluja. Hotellissa vierailivat sodan aikana muun muassa marsalkka C. G. E. Mannerheim, presidentti Risto Ryti, kenraalieversti Eduard Dietl, Hitlerin esikuntapäällikkö Alfred Jodl ja SS-valtakunnanjohtaja Heinrich Himmler. Hotelli Pohjanhovi tuhoutui kuitenkin Lapin sodan yhteydessä 10. lokakuuta 1944, kun saksalaiset joukot räjäyttivät sen maan tasalle.[1][2] Erään silminnäkijän mukaan koko Pohjanhovi hypähti räjäytyksessä ilmaan ikkunat ehjinä ja sitten lysähti alas rauniokasaksi. Pohjanhovista säilyi vain maanalainen kellari, johon sodan päätyttyä perustettiin ravintola. Pohjanhovi rakennettiin uudelleen ja avattiin jälleen vuonna 1947.[1][3]
Uusi hotelli Pohjanhovi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hotelli Pohjanhovin uuden rakennuksen suunnitteli sodan jälkeen arkkitehti Aulis E. Hämäläinen[1][4]. Arkiseksi sanottu rakennus valmistui ja avasi ovensa vuonna 1947. Uudessa hotellissa oli majoitustilaa 200 vieraalle, ja hotellin yhteydessä oli myös sauna, pesula, leipomo ja sikala.[1][2]
Uudessa hotellissa kuvattiin 1950-luvun alussa muun muassa Rovaniemen markkinoilla -elokuvaa. Urho Kekkosen presidenttikaudella hotelliin majoittui useita Suomessa vierailulla olleita valtionpäämiehiä seurueineen, muun muassa Neuvostoliiton presidentti Leonid Brežnev ja Jugoslavian presidentti Josip Broz Tito.[1][2]
Hotellin omistanut Suomen Matkailijayhdistys vuokrasi sen vuonna 1977 Rantasipi Oy:lle. Hotellia oli 1960- ja 1970-luvulla uudistettu ja laajennettu niin, että vuonna 1981 siellä oli 214 hotellihuonetta ja 417 vuodepaikkaa. Vuonna 1987 hotellin yhteyteen avattiin yöravintola.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f Hautajärvi, Harri: Autiotuvista lomakaupunkeihin. Lapin matkailun arkkitehtuurihistoria. Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu, Arkkitehtuurin laitos; Aalto ARTS Books, 2014. Väitöskirjan verkkoversio
- ↑ a b c d e Hotelli Pohjanhovin historiaa
- ↑ Anni Pelkonen ja Nina Puurunen: Harvojen huvista kaiken kansan iloksi Pohjautuu Hopeatarjotin 2/2005 -lehdessä julkaistuun artikkeliin. Matkoilla.fi, Matkailun historian tietokeskus. Viitattu 17.9.2013.
- ↑ Hotelli Pohjanhovi, Sininen laulu, Yle (Webarchive)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Harri Hautajärvi: Autiotuvista lomakaupunkeihin. Lapin matkailun arkkitehtuurihistoria (Väitöskirja) Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu, Arkkitehtuurin laitos 2014.
- Ylen elävä arkisto: Legendaarinen hotelli Pohjanhovi
- Hotelli Cumulus Resort Pohjanhovi
- Virtamo, Olavi: Legendaarinen Hotelli Pohjanhovi. Pohjanhovin historia. Hämeenlinna 1997.
- Hotelli Pohjanhovi Rovaniemi. Arkkitehti P. E. Blomstedt, Arkkitehti, 01.09.1936, nro 9, s. 20, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- Ernst Iso-Keisari : Napapiirin hotelli. Lapin läänin pääkaupungin ensimmäinen "julkinen" rakennus, Suomen Kuvalehti, 14.11.1936, nro 46, s. 30, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot