Herman Sätherberg
| Herman Sätherberg | |
|---|---|
 Herman Sätherberg |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 19. kesäkuuta 1812 Tumba, Södermanland, Ruotsi |
| Kuollut | 9. tammikuuta 1897 (84 vuotta) Tukholma, Ruotsi |
| Kansalaisuus | Ruotsi |
| Ammatti | runoilija, lääkäri |
| Kirjailija | |
| Äidinkieli | ruotsi |
| Tuotannon kieli | ruotsi |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Karl Herman Sätherberg (19. kesäkuuta 1812 Tumba, Södermanland, Ruotsi – 9. tammikuuta 1897 Tukholma, Ruotsi) oli ruotsalainen lääkäri ja runoilija.[1]
Suoritettuaan tutkinnon Uppsalassa Sätherberg aloitti Tukholman varuskuntasairaalassa, ja siellä työskennellessään hän opiskeli Karoliinisessa instituutissa ja myöhemmin Lundin yliopistossa, josta hän valmistui 1843 lääketieteen tohtoriksi. Välillä hän oli vuosina 1841–1842 ollut Tukholmassa apulaislääkärinä professori Nils Åkermanin ortopedisessa instituutissa ja 1842 stipendiaattina sotilaslääkärikunnassa. Hän palveli talousvastaavana lääkärinä korvetti Carlskronalla sen tutkimusmatkalla Välimerellä 1844–1845. Hän suoritti 1847 Karoliinisessa instituutissa kirurgian maisteritutkinnon ja otti samana vuonna vastuulleen ortopedisen instituutin. Hän otti käyttöön lääketieteeseen perustuvan fysioterapian ja kehitti sitä. Sätherberg teki opintomatkoja. Hän erosi 1879 instituutin johdosta. [1]
Elämäntyönsä ohella Sätherberg omistautui kirjailijantyölle. Jo opiskeluaikana hän sai suosiota nimettömästi julkaisemallaan kokoelmalla Skogsharpan (1836). Pian seurasi uusia kokoelmia: Jägarens hvila (1838) ja Blommorna vid vägen (1841–1846, joka sisältää lyyrisiä runoja. Yhtä merkittäviä eivät ole kaksi huvinäytelmää Bellman (1846) ja Hvita frun på Drottningholm (esitetty 1847). Vaiettuaan jonkin aikaa Sätherberg julkaisi matkakertomuksia Alprosor. Minnen från en sommarfärd i Schweitz (1855), jota seurasi kaksi kokoelmaa Dikter, äldre ja nyare (1862 ja 1863), niiden välissä ilmestyi Bellman. Merkittävimmät runoteoksensa Sätherberg julkaisi myöhempinä vuosinaan: draamarunoelman Naima (1870), runosarjan Blomsterkonungen, bilder ur Linnés lif (1879, historiallisen näytelmän Ur förtryckets natt (esitetty 1882, painettu 1886) ja runosarjan Khalifens äfventyr (1888).[1]
Sätherbergin parasta tuotantoa, jossa hänen oli vaikea irtautua monisanaisuudesta ja yksitoikkoisuudesta, ovat metsästyslaulut, joissa muita tekijöitä ei juuri ollut, ja luonnonkuvaukset, joista muutamia on sävelletty: Längtan till landet, Glad såsom fågeln, romanttinen Astralia ja Sjung om studentens lyckliga dag. Talis Qualisin ohella hän oli opiskeluaikana käytetyimpiä nuoria runoilijoita, jonka tekstejä Otto Lindblad sävelsi. Sätherbergin melodinen ja raikas lyriikka ei kuitenkaan ajan myötä kehittynyt, vaan hän toisti itseään ja piti kiinni perinteestä. Sätherberg sai 1870 kilpailun ulkopuolelle Ruotsin akatemian pienen kultamitalin ja 1879 Ruotsin akatemian kuninkaallisen palkinnon runosta "Blomsterkonungen". Sätherberg palkittiin Pariisin maailmannäyttelyssä 1855, Brysselin maailmannäyttelyssä 1876 hän sai hopeamitalin ja sai työstään muitakin huomionosoituksia.[1]
Sätherberg julkaisi 1896 muistelmansa Lefnadsminnen.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Herman Sätherberg Wikimedia Commonsissa
Lisää luettavaa aiheesta Herman Sätherberg on Wikiaineistossa (ruotsiksi)- Jägarens hvila (digitoitu) Litteraturbanken.se (ruotsiksi)
| ||||||||||||||||||
