Henrik Wegelius (kemisti)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Henrik (Heikki) Wegelius (8. huhtikuuta 1879 Kokkola11. maaliskuuta 1948 Alajärvi) oli suomalainen filosofian tohtori, kemisti ja rehtori.[1][2]

Henrik Wegeliuksen vanhemmat olivat Kokkolan ja Vöyrin kirkkoherra, lääninrovasti ja valtiopäivämies Ture Birger Wegelius (1822–1890) ja tämän toinen puoliso Mathilda Amanda Litzell (k. 1881). Hän pääsi ylioppilaaksi 1897 Vaasan ruotsalaisesta lyseosta ja valmistui Helsingin yliopistosta filosofian kandidaatiksi 1903 ja filosofian maisteriksi 1907. Hän opiskeli fysikaalista kemiaa Tukholmassa ja Heidelbergissa 1905–1906. Wegelius väitteli tohtoriksi Heidelbergin yliopistossa 1943. Wegelius suoritti reservi-insinööriupseeritutkinnon 1930 ja samana vuonna käytännölliset opettajakokeet matematiikan ja kirjanpidon nuoremman lehtorin virkoja varten sekä opettajakokeet luonnonopissa 1932.[1][3][2]

Wegelius oli Helsingin yliopiston kemiallisen laboratorion laboraattorina 1906–1909 ja hän piti samalla luentokursseja kemiassa muun muassa lääketieteen ja maanviljelysopin ylioppilaille. Hän toimi Finska Kemistsamfundetin sihteerinä 1908–19O9. Hän oli sen jälkeen noin 15 vuotta kemiallisen teollisuuden palveluksessa muun muassa Pietarissa suuren Treugolnik-kumitehtaan osastonjohtajana. Suomen sisällissodan jälkeen Wegelius siirtyi Suomeen mutta hän joutui jättämään Venäjälle suurimman osan omaisuudestaan, muun muassa tieteellisen kirjastonsa. Suomessa Wegelius toimi muun muassa Valtion Alkoholiliikkeen teknokemiallisen tehtaan Teknon johtajana 1920–1924. Wegelius teki Valtion Alkoholiliikkeen kustannuksella opintomatkan Ruotsiin, Tanskaan, Saksaan, Ranskaan, Itävaltaan ja Tsekkoslovakiaan. Hän siirtyi sitten koulualalle ja toimi useissa valtion ja yksityisissä kouluissa matemaattisten aineiden opettajana ja muun muassa Raahen Porvari- ja Kauppakoulun johtajana. Wegelius oli Seinäjoen yhteislyseossa matematiikan, fysiikan ja kemian apulaislehtorina 1933–1946. Wegelius perusti 1946 neliluokkaisen keskikouluna toimineen Alajärven yhteiskoulun ja toimi koulun rehtorina 1946–1947.[1][2][4][5]

Wegelius teki kemiallisfysikaalisia tutkimuksia ja piti lukuisia tieteellisiä esitelmiä. Hän keksi myös kolme elektrofysikaalista ja elektrokemiallista havaintovälinettä. Wegelius oli Suomen Matematiikan ja Fysiikan Opettajien Liiton syntysanojen lausuja.[2]

Henrik Wegelius oli naimisissa 1905–1915 filosofian maisteri Ella Maria Cajanuksen kanssa ja hän meni avioeron jälkeen uusiin naimisiin 1915 Katarina (Käte) Sara Ida von Raupachin kanssa. [1]

Julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Über den Einfluss der Konzentration auf die Optimumtemperatur der elektrischen Leitfähigkeit der schwachen Elektrolyte mit negativer Dissoziationswärme. Zeitschrift für Elektrochemie, 1908, Nr. 34. Wilhelm Knapp, Halle 1908

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]