General Dynamics F-111 Aardvark

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
F-111 Aardvark
F-111 Aardvark
F-111 Aardvark
Tyyppi Maataistelukone, pommikone, ELSO-tehtävät
Valmistaja General Dynamics
Miehistö 2
Ensilento 21. joulukuuta 1964
Esitelty 1967
Poistettu käytöstä 2010
Valmistusmäärä 563

General Dynamics F-111 Aardvark ("Maasika") on yhdysvaltalainen hävittäjäpommittaja. Kone suunniteltiin 1960-luvulla Yhdysvaltain ilmavoimille pitkän matkan operaatioihin ja laivastolle pitkän matkan torjuntahävittäjäksi. Laivastoversio peruttiin F-14 Tomcatin tullessa Yhdysvaltain laivaston käyttöön.

F-111 on tulosta Tactical Fighter Experimental (TFX) -ohjelmasta, jossa kehitettiin laivastolle laivastoa suojaavaa torjuntahävittäjää ja ilmavoimille konetta, joka voisi toimittaa ydinaseen maaliinsa tutkakatveessa lentäen. Suunnittelijat keskittyivät aluksi ilmavoimien vaatimuksiin ja sitten koettivat sovittaa raskaan hävittäjän lentotukialuksille sijoitettavaksi. Laivaston versiota F-111B ei ikinä otettu tuotantoon. Ilmavoimat sen sijaan kehitti F-111D-, F-111E- ja F-111F-hävittäjäpommittajamallit sekä elektronisen sodankäynnin version EF-111 Raven.[1]

Eräs tämän konetyypin käyttäjä on ollut Yhdysvaltain strategisten ilmavoimien (SAC) 509. raskas erityispommitusrykmentti. Kaiken kaikkiaan yhdysvaltalaisia F-111-koneita on tuhoutunut 77 kpl.

Konetyypille erityistä oli, että siinä ei ollut normaalia ejektori-istuinta, vaan hätäpoistumisessa koko ohjaamo irtosi rungosta ja voimakas rakettimoottori työnsi sen turvalliselle etäisyydelle koneesta. Sopivan korkeuden saavutettuaan, ohjaamon laskuvarjot avautuivat ja ohjaamo laskeutui niiden turvin maahan.lähde?

USAF luopui koneesta 1998. Koneen korvasi F-15E Strike Eagle ja pitkänmatkan pommitustehtävissä B-1B Lancer. RAAF (Kuninkaalliset Australian ilmavoimat) käytti konemallia vuoteen 2010 asti [2], jolloin 37 vuotta käytössä olleet lentokoneet korvattiin F/A-18 Super Hornet-koneilla.

F-111: n versioita

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvan F-111A -koneita vuonna 1968 Combat Lancer-tehtävässä Etelä-Aasian alueella.
  • F-111A Tämä versio osallistui Vietnamin sotaan, jossa jokasään matalalennon mahdollistavien tutkien ongelmien takia useita F-111-koneita törmäsi maahan.
  • F-111B Laivastoversio, valmistus peruutettiin. Tilalle tuli F-14 Tomcat.
  • F-111C
  • F-111E
  • F-111F
  • F-111G
  • EF-111A Raven Elektronista sodankäyntiä varten tehty versio.
  • FB-111A Strateginen pommikoneversio.

Tekniset tiedot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähde:[3]

Yleiset ominaisuudet

  • Miehistö: 2
  • Pituus: &&&&&&&&&&&&&022.040000022,40 m
  • Kärkiväli: &&&&&&&&&&&&&019.020000019,20 m suorana, &&&&&&&&&&&&&&09.07400009,74 m taitettuna
  • Korkeus: &&&&&&&&&&&&&&05.02200005,22 m
  • Siipipinta-ala: &&&&&&&&&&&&&061.07000061,07 m²
  • Tyhjäpaino: &&&&&&&&&&021560.&&&&0021 560 kg
  • Suurin lentoonlähtöpaino: &&&&&&&&&&045500.&&&&0045 500 kg
  • Voimalaite: &&&&&&&&&&&&&&02.&&&&002 × Pratt & Whitney TF30-P-100 -ohivirtaussuihkumoottoria; &&&&&&&&&&&&&079.060000079,6 kN per moottori kuivana, &&&&&&&&&&&&0112.&&&&00112 kN jälkipolttimella

Suoritusarvot

  • Suurin nopeus: &&&&&&&&&&&02655.&&&&002 655 km/h (Mach &&&&&&&&&&&&&&02.05000002,5)
  • Lentomatka: &&&&&&&&&&&02140.&&&&002 140 km
  • Lakikorkeus: &&&&&&&&&&017500.&&&&0017 500 m

Aseistus

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]