Formula 1 -kausi 1967

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Formula 1 -kausi 1967
Järjestäjä FIA, Formula One Group
Järjestyksessä oleva kausi 18.
Kilpailuja 11
Rengasvalmistaja(t) F, G, D
Kuljettajien mestari Denny Hulme
Valmistajien mestari Brabham
← 1966 1968 →

Formula 1 -kausi 1967 oli 18. Formula 1 -kausi. Se alkoi 2. tammikuuta ja päättyi 22. lokakuuta 1967 yhdentoista kilpailun jälkeen. Kuljettajien mestaruuden voitti Denny Hulme, ja valmistajien mestaruuden Brabham.[1] Kautta synkensi Lorenzo Bandininin kuolema Monacossa.[1]

Säännöt lyhyesti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pistelaskujärjestelmä: 9, 6, 4, 3, 2, 1
  • Vain kuuden ensimmäisen kilpailun viisi parasta sijoitusta ja kauden viidestä viimeisestä neljä parasta sijoitusta laskettiin mukaan kuljettajien loppupisteisiin.
  • Valmistajille annettiin pisteitä vain kunkin valmistajan parhaasta sijoituksesta per kilpailu.
  • Auton vähimmäispaino: 500 kg
  • Vapaastihengittävien moottorien tilavuus 3 litraa ja turboahdettujen tilavuus 1,5 litraa.

Kilpailut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nro Kilpailu Päiväys Paikka Voittanut kuljettaja Voittanut talli Raportti
1 Etelä-Afrikan Grand Prix 2. tammikuuta Kyalami Meksiko Pedro Rodríguez Yhdistynyt kuningaskunta Cooper-Maserati Raportti
2 Monaco Monacon Grand Prix 7. toukokuuta Monaco Uusi-Seelanti Denny Hulme Yhdistynyt kuningaskunta Brabham-Repco Raportti
3 Alankomaat Hollannin Grand Prix 4. kesäkuuta Zandvoort Yhdistynyt kuningaskunta Jim Clark Yhdistynyt kuningaskunta Lotus-Ford Raportti
4 Belgia Belgian Grand Prix 18. kesäkuuta Spa-Francorchamps Yhdysvallat Dan Gurney Yhdysvallat Eagle-Weslake Raportti
5 Ranska Ranskan Grand Prix 2. heinäkuuta Bugatti Australia Jack Brabham Yhdistynyt kuningaskunta Brabham-Repco Raportti
6 Yhdistynyt kuningaskunta Britannian Grand Prix 15. heinäkuuta Silverstone Yhdistynyt kuningaskunta Jim Clark Yhdistynyt kuningaskunta Lotus-Ford Raportti
7 Saksa Saksan Grand Prix 6. elokuuta Nürburgring Uusi-Seelanti Denny Hulme Yhdistynyt kuningaskunta Brabham-Repco Raportti
8 Kanada Kanadan Grand Prix 27. elokuuta Mosport Park Australia Jack Brabham Yhdistynyt kuningaskunta Brabham-Repco Raportti
9 Italia Italian Grand Prix 10. syyskuuta Monza Yhdistynyt kuningaskunta John Surtees Japani Honda Raportti
10 Yhdysvallat Yhdysvaltain Grand Prix 1. lokakuuta Watkins Glen Yhdistynyt kuningaskunta Jim Clark Yhdistynyt kuningaskunta Lotus-Ford Raportti
11 Meksiko Meksikon Grand Prix 22. lokakuuta Hermanos Rodríguez Yhdistynyt kuningaskunta Jim Clark Yhdistynyt kuningaskunta Lotus-Ford Raportti

Kuljettajien lopullinen järjestys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Väri Tulos
Kulta Voittaja
Hopea Toinen sija
Pronssi Kolmas sija
Vihreä Pistesijoitus
Sininen Maaliin pistesijojen ulkopuolella
Ei sijoittunut (NC)
Violetti Keskeytti (Kesk.)
Punainen Karsiutui (DNQ)
Esikarsiutui (DNPQ)
Musta Hylättiin (DSQ)
Valkoinen Ei startannut (DNS)
Vaaleansininen Vain harjoituksissa (PO)
Perjantain testikuljettaja (TD)
Tyhjä Kilpailu peruttiin (C)
Ei harjoituksissa (DNP)
Loukkaantunut tai sairas (Louk.)
Kilpailukiellossa (EX)
Ei saapunut (DNA)
Vetäytyi (WD)
Lihavoitu Paalupaikka
Kursivoitu Nopein kierros
† – keskeytys
ajoi yli 90 % kilpailupituudesta ja sai tuloksen.
Yläindeksi numero – Pistesijoitus sprinttikilpailussa
Power Stage -erikoiskokeella.
* – Fanboost
G – Nopein aika-ajon lohkovaiheessa
Sija Kuljettaja RSA
MON
Monaco
NED
Alankomaat
BEL
Belgia
FRA
Ranska
GBR
Iso-Britannia
GER
Saksa
CAN
Kanada
ITA
Italia
USA
Yhdysvallat
MEX
Meksiko
Pisteet
1 Uusi-Seelanti Denny Hulme 4 1 3 Kesk. 2 2 1 2 Kesk. 3 3 51
2 Australia Jack Brabham 6 Kesk. 2 Kesk. 1 4 2 1 2 5 2 46 (48)
3 Iso-Britannia Jim Clark Kesk. Kesk. 1 6 Kesk. 1 Kesk. Kesk. 3 1 1 41
4 Iso-Britannia John Surtees 3 Kesk. Kesk. Kesk. 6 4 1 Kesk. 4 20
5 Uusi-Seelanti Chris Amon 3 4 3 Kesk. 3 3 6 7 Kesk. 9 20
6 Meksiko Pedro Rodríguez 1 5 Kesk. 9 6 5 11 6 15
7 Iso-Britannia Graham Hill Kesk. 2 Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. 4 Kesk. 2 Kesk. 15
8 Yhdysvallat Dan Gurney Kesk. Kesk. Kesk. 1 Kesk. Kesk. Kesk. 3 Kesk. Kesk. Kesk. 13
9 Iso-Britannia Jackie Stewart Kesk. Kesk. Kesk. 2 3 Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. 10
10 Iso-Britannia Mike Spence Kesk. 6 8 5 Kesk. Kesk. Kesk. 5 5 Kesk. 5 9
11 Rhodesia John Love 2 6
12 Sveitsi Jo Siffert Kesk. Kesk. 10 7 4 Kesk. Kesk. DNS Kesk. 4 12 6
13 Itävalta Jochen Rindt Kesk. Kesk. Kesk. 4 Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. 4 Kesk. 6
14 Uusi-Seelanti Bruce McLaren 4 Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. 7 Kesk. Kesk. Kesk. 3
15 Ruotsi Jo Bonnier Kesk. Kesk. Kesk. 6 8 Kesk. 6 10 3
16 Iso-Britannia Chris Irwin 7 Kesk. 5 7 9 Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. 2
17 Iso-Britannia Bob Anderson 5 DNQ 9 8 Kesk. Kesk. 2
18 Iso-Britannia Mike Parkes 5 Kesk. 2
19 Ranska Guy Ligier 10 NC 10 8 Kesk. Kesk. 11 1
20 Italia Ludovico Scarfiotti 6 NC Kesk. 1
21 Belgia Jacky Ickx Kesk. 6 Kesk. 1
22 Ranska Jean-Pierre Beltoise DNQ 7 7 0
23 Iso-Britannia David Hobbs 8 10 9 0
24 Iso-Britannia Jonathan Williams 8 0
25 Iso-Britannia Alan Rees 9 7 0
26 Iso-Britannia Richard Attwood 10 0
27 Yhdysvallat Mike Fisher 11 DNS 0
Etelä-Afrikka Dave Charlton NC
Etelä-Afrikka Luki Botha NC
Kanada Al Pease NC
Iso-Britannia Piers Courage Kesk. Kesk. DNS
Meksiko Moisés Solana Kesk. Kesk.
Rhodesia Sam Tingle Kesk.
Italia Lorenzo Bandini Kesk.
Ranska Johnny Servoz-Gavin Kesk.
Sveitsi Silvio Moser Kesk.
Saksa Hubert Hahne Kesk.
Italia Giancarlo Baghetti Kesk.
Kanada Eppie Wietzes DSQ
Yhdysvallat Richie Ginther DNQ
Yhdysvallat Tom Jones DNQ
Sija Kuljettaja RSA
MON
Monaco
NED
Alankomaat
BEL
Belgia
FRA
Ranska
GBR
Iso-Britannia
GER
Saksa
CAN
Kanada
ITA
Italia
USA
Yhdysvallat
MEX
Meksiko
Pisteet
Sija Kuljettaja Nro Maa Pisteet Voitot Palkintosijat Paalupaikat
1 Denny Hulme 2 Uusi-Seelanti 51 2 8
2 Jack Brabham 1 Australia 48 2 6 2
3 Jim Clark 5 Yhdistynyt kuningaskunta 41 4 5 6
4 Chris Amon 9 Uusi-Seelanti 20 4
5 John Surtees 3 Yhdistynyt kuningaskunta 20 1 2
6 Pedro Rodríguez 21 Meksiko 15 1 1
7 Graham Hill 6 Yhdistynyt kuningaskunta 15 2 3
8 Dan Gurney 11 Yhdysvallat 13 1 2
9 Jackie Stewart 7 Yhdistynyt kuningaskunta 10 2
10 Mike Spence 8 Yhdistynyt kuningaskunta 9
11 Jochen Rindt 4 Itävalta 6
12 Jo Siffert 15 Sveitsi 6
13 John Love 17 Rhodesia 6 1
14 Bruce McLaren 14 Uusi-Seelanti 3
15 Jo Bonnier 16 Ruotsi 3
16 Mike Parkes 4 Yhdistynyt kuningaskunta 2
17 Chris Irwin 17 Yhdistynyt kuningaskunta 2
18 Bob Anderson 19 Yhdistynyt kuningaskunta 2
19 Guy Ligier 19 Ranska 1
20 Jacky Ickx 21 Belgia 1
21 Ludovico Scarfiotti 10 Italia 1
22 Richie Ginther 12 Yhdysvallat
23 Richard Attwood 8 Yhdistynyt kuningaskunta
24 Sam Tingle 18 Rhodesia
25 Mike Fisher 6 Yhdysvallat
26 Piers Courage 6 Yhdistynyt kuningaskunta
27 Moises Solana 18 Meksiko
28 Al Pease 11 Kanada
29 Silvio Moser 22 Sveitsi
30 Eppie Wietzes 5 Kanada
31 Luki Botha 20
32 Giancarlo Baghetti 24 Italia
33 Jean-Pierre Beltoise 22 Ranska
34 David Hobbs 12 Yhdistynyt kuningaskunta
35 Dave Charlton 19
36 Alan Rees 14 Yhdistynyt kuningaskunta
37 Johnny Servoz-Gavin 2 Ranska
38 Jonathan Williams 12 Yhdistynyt kuningaskunta
39 Lorenzo Bandini 18 Italia

Valmistajien lopullinen järjestys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sija Valmistaja Pisteet
1 Yhdistynyt kuningaskunta Brabham-Repco 63
2 Yhdistynyt kuningaskunta Lotus-Ford 44
3 Yhdistynyt kuningaskunta Cooper-Maserati 28
4 Japani Honda 20
5 Italia Ferrari 20
6 Yhdistynyt kuningaskunta BRM 17
7 Yhdysvallat Eagle-Weslake 13
8 Yhdistynyt kuningaskunta Lotus-BRM 6
9 Yhdistynyt kuningaskunta Cooper-Climax 6
10 Yhdistynyt kuningaskunta McLaren-BRM 3
11 Yhdistynyt kuningaskunta Brabham-Climax 2
12 Yhdysvallat Eagle-Climax 0
13 Yhdistynyt kuningaskunta Lotus-Climax 0
14 Ranska Matra-Ford 0
15 Yhdistynyt kuningaskunta Cooper-ATS 0
16 LDS-Climax 0

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Hulme takes Brabham to second consecutive title ESPN. Viitattu 31.7.2017. (englanniksi)