Ford Mondeo (1993)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ford Mondeo I
Valmistustiedot
Valmistusmaa  Belgia
 Saksa
Valmistaja Ford
Konserni Ford Motor Company
Valmistusvuodet 1993–2000
Muut nimet Ford Contour
Mercury Mystique
Korimalli 4-ovinen sedan
5-ovinen hatchback
5-ovinen farmari
Luokka D-segmentti
Edeltäjä Ford Sierra
Ford Telstar
Seuraaja Ford Mondeo II
Teknisesti samankaltaisia Ford Cougar
Tekniset tiedot
Moottori R4
V6
Iskutilavuus 1,6–2,5 l
Polttoaine bensiini
diesel
Vetotapa etuveto
neliveto
Vaihteisto 5-vaihteinen manuaali
4-vaihteinen automaatti

Ford Mondeo I on Ford Mondeon ensimmäinen sukupolvi, jota valmistettiin vuosina 1993–2000. Se korvasi Euroopan markkinoilla Ford Sierran, Aasiassa ja Oseaniassa Ford Telstarin.

Ford Mondeo I (1993–2000)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mondeon ensimmäinen sukupolvi esiteltiin tammikuussa 1993. Mukana kehitystyössä oli Yhdysvaltojen Ford, joka myi autoa nimillä Ford Contour ja Mercury Mystique. Mallia valmistettiin edeltäjänsä Sierran tavoin Belgian Genkissä. Kooltaan auto ei ollut kasvanut Sierraan verrattuna, vaan takaistuintilat olivat jopa ahtaammat. Lisääntynyt leveys meni turvallisuuden parantamiseen, johon oli kiinnitetty uudessa mallissa paljon huomiota.[1] Vuoden 1997 Euro NCAP -kolaritestin tulos jäi kuitenkin vaatimattomaan kahteen ja puoleen tähteen.[2] Mondeo valittiin Vuoden autoksi Euroopassa 1994.[3]

Korimallit olivat Sierran tapaan neliovinen sedan, viisiovinen hatchback ja farmari, jonka tavaratila oli luokkansa suurimpia. Mondeon bensiinimoottorit olivat Escortissa edellisvuonna esiteltyä Zetec-sarjaa. Aluksi saatavana oli 1,8- (115 hv) ja 2,0-litraiset (130 hv) versiot. Syksyllä 1993 tulivat 1,6-litrainen (90 hv) Zetec ja turbodiesel, joka oli 1,8-litrainen (90 hv) ja edusti ajanmukaista tekniikkaa. Automaattivaihteiston sai vain 2,0-litraisen bensiinimoottorin yhteyteen.[1]

Ford Mondeo Wagon

Mondeon perusmalli CLX oli melko hyvin varusteltu. Varusteina oli muun muassa tuolloin vielä harvinainen kuljettajan turvatyyny, turvavöiden esikiristimet, sivutörmäyssuojat, keskuslukitus, ohjauspyörän etäisyys- ja korkeussäätö, ohjaustehostin, sisävalon viive, plyysiverhoilu, kaksiosainen takaselkänoja ja sävylasit.[1]

GLX-mallissa oli lisäksi sähköikkunat edessä, lämmitettävät sähköpeilit, takaistuimen keskikyynärnoja, kuljettajan istuimen sähkötoiminen korkeussäätö ja säädettävä tihkukytkin.[1]

Paras varustelu oli Mondeo S:ssä. Siinä oli GLX:n lisäksi lämmitettävä tuulilasi sekä pesusuuttimet, urheilullinen jousitus ja takaspoileri. S-malli oli saatavana ainoastaan viisiovisena.[1]

Puskurin musta suojalista vaihtui korinväriseksi helmikuussa 1994.[1]

Syksyllä 1994 mallistoa täydensi Mondeo 24V, jonka 2,5 litran V6-moottorissa oli tehoa 170 hevosvoimaa. Vakiovarusteina 24V:ssä oli ABS-jarrut, luistonesto, nahkaverhoiltu ohjauspyörä, sähköikkunat edessä, urheilulliset istuimet, 15 tuuman pyörät ja sedanissa punainen paneeli takavalojen välissä. 24V-mallin sai myös uudella Ghia-varustelulla, jossa oli kromattu etusäleikön kehys ja puujäljitelmäkoristeet kojelaudassa. Ovenkahvat ja ulkopeilit olivat korinvärisiä. Varusteina oli vakionopeudensäädin, ilmastointi, ajotietokone ja sähköikkunat takana.[1]

Kevään 1995 uutuus oli nelivetoinen Mondeo 4×4, jossa oli 2,0 litran moottori. Nelivetojärjestelmä perustui viskokytkimeen. Vakiona oli ABS-jarrut, luistonesto ja 15-tuumaiset pyörät. Muilta osin varustelu oli CLX-tasoa vastaava. Samaan aikaan esiteltiin myös säästömalli Fashion, jonka erotti puuttuvista kylkilistoista. Varustelusta oli karsittu kierroslukumittari, kuljettajan istuimen kallistussäätö, tavaralokero ja etuistuinten selkänojien säilytystaskut. Muihin malleihin tuli samaan aikaan vakioksi etusumuvalot ja ajonestolaite.[1]

Helmikuussa 1996 tulivat markkinoille Delta-mallit. Niissä oli uudet verhoilukankaat, ABS-jarrut, 15 tuuman pyörät ja korinväriset ulkopeilit. GLX:n varustukseen lisättiin nahkaverhoiltu ohjauspyörä ja keskuslukituksen kauko-ohjaus.[1]

Ensimmäisen sukupolven facelift-malli.

Lokakuussa 1996 Mondeo koki perusteellisen uudistumisen, ja joissain yhteyksissä puhutaan auton toisesta sukupolvesta. Teknisistä muutoksista tärkeimmät kohdistuivat alustaan, jonka myötä Mondeon ajo-ominaisuudet siirtyivät nyt luokan huipulle. Vaihteensiirto muuttui kaapelivälitteiseksi, välityssuhteita pidennettiin ja kytkin oli uusi. Turvallisuuden parantamiseksi koria jäykistettiin ja takaistuimen keskipaikalle tuli pääntuki ja kolmipisteturvavyö.[1]

Ahtaaksi moititulle takaistuimelle saatiin neljä senttimetriä lisää jalkatilaa ohentamalla etuistuinten selkänojia. Ulkonäöllisillä muutoksilla Mondeon ulkonäköä saatiin reilusti alkuperäistä tuoreemmaksi. Keulan uusi ovaalimainen ilme oli samanlainen kuin vuotta aiemmin uudistuneessa Escortissa. Mittaristoon lisättiin asiakkaiden toivoma polttoaineen merkkivalo. Sedanin ja viistoperän takavalot muuttuivat aiempaa suuremmiksi ja persoonallisemmiksi.[1]

Facelift-mallin Ford Mondeo Wagon.

CLX:n verhoilu ei enää ollut plyysiä, mutta varustelua oli täydennetty radiolla. GLX-varustelu oli täysin entisellään. Uusi varustetaso oli GT, jossa oli muun muassa 16 tuuman kevytmetallivanteet, urheilullinen jousitus, osittain nahkaverhoillut istuimet, luistonesto ja kauko-ohjattu keskuslukitus. Ghian puujäljitelmäkoristeet olivat uudistuneessa kojelaudassa siirtyneet keskikonsolista ylemmäksi. Ilmastointi oli nyt automaattinen ja keskuslukitus kauko-ohjattava. GLX ja GT saivat ilmastoinnin vakiovarusteeksi maaliskuussa 1998.[1]

Vuonna 1999 verhoilukankaat uusittiin ja värivalikoima laajentui. Uutta oli myös CD-soitin GT- ja Ghia-malleissa. GLX:n kauko-ohjattava keskuslukitus karsittiin.[1]

Ford Mondeo ST200

Viimeiset ulkonäölliset uudistuksensa toisen sukupolven Mondeo koki elokuussa 1999, kun etusäleikön kromikehys vaihtui korinväriseen Ghia-mallia lukuun ottamatta. Kaikkiin malleihin tuli sivuturvatyynyt ja 1,6-litraisia lukuun ottamatta luistonesto oli vakiovarusteena. 1,6 litran moottorin teho nousi 95 hevosvoimaan.[1]

Perusmalli oli nyt Ambiente, jossa oli muun muassa radio ja sähköikkunat edessä. Kilpailijoihin verrattuna varustelu oli melko niukka. Ambiente Plus -mallissa oli lisäksi manuaali-ilmastointi, lämmitettävät sähköpeilit, nahkaverhoiltu ohjauspyörä, korinväriset peilit ja kuljettajan istuimen sähkötoiminen korkeussäätö.[1]

Trend-varusteluun kuului 16 tuuman kevytmetallivanteet, kojelaudan alumiinikoristeet ja laadukkaammat stereot CD-soittimineen. Ghiassa oli ajotietokone, automaatti-ilmastointi, lämmitettävä tuulilasi, plyysiverhoilu ja sähköikkunat takana, muttei kuitenkaan kevytmetallivanteita.[1]

Kesäkuussa 1999 esiteltiin urheilullinen ST200. Sen 2,5-litraisessa moottorissa oli tehoa 205 hevosvoimaa. Myös alustaa ja ulkonäköä oli muutettu urheilullisemmaksi. Varusteina oli 17 tuuman kevytmetallivanteet, Recaron urheiluistuimet, murtohälytin, ajotietokone ja automaatti-ilmastointi.[1] Väriksi sai muun muassa Performance Blue -metallivärin, jota ei ollut saatavana muihin malleihin.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q Ford Mondeo (1993–2000) Ajovalo.net. Viitattu 22.2.2018.
  2. ↑ Ford Mondeo 1997 Euro NCAP. Viitattu 27.6.2015. (englanniksi)
  3. ↑ 1994 – Ford Mondeo Car of the Year. Viitattu 24.2.2018. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Ford_Mondeo_(1993)&oldid=20450204”