Ero-Lohko
| Ero-Lohko | |
|---|---|
| Syntynyt | 1951 |
| Kuollut | 1979 |
| Sukupuoli | ori |
| Väri | tummanrautias |
| Rotu | suomenhevonen |
| Synnyinmaa |
 Suomi |
| Isä | Lohko |
| Emä | Sirkka-Lintu |
| Emänisä | Eri-Aaroni |
| Kasvattaja | Taavi Helander, Valkeala |
| Omistaja | Kaarlo Partanen, Iitti & Erkki Hakkarainen, Kouvola |
| Ohjastaja | Kaarlo Partanen |
| Lähdöt | 112 |
| Autoennätys | 24,8a |
| Voittosumma | 3 370 000 markkaa |
| Suurkilpailuvoittoja | |
|
Ravikuninkuus: 1958, 1959, 1960, 1961 |
|
Ero-Lohko (1951–1979) oli tummanrautias suomenhevosori, jonka isä oli Lohko, emä Sirkka-Lintu, isänisä Lohdutus ja emänisä Eri-Aaroni.[1] (Hevosen alkuperäinen nimi oli Eri-Lohko, mutta tätä nimeä ei kelpuutettu kantakirjauksen yhteydessä vaan se muutettiin Ero-Lohkoksi.[2]) Ero-Lohko kilpaili menestyksekkäästi ravurina voittaen neljä kertaa ravikuninkuuden vuosina 1958—1961. Se juoksi useita Suomen ennätyksiä, ja sen virallinen ennätys oli 24,8a, epävirallinen 22,2.[1] Vuonna 1959 juostun virallisen ennätyksen alitti vasta Vonkaus vuonna 1973. Ero-Lohko piti samanaikaisesti hallussaan 1000 metrin, mailin ja 2000 metrin Suomen ennätyksiä.[3]
Ero-Lohkon kasvattaja oli Taavi Helander. Sen omistivat sen kilpailuvuosina Erkki Hakkarainen ja Kaarlo Partanen, joka valmensi ja ohjasti oria.[1][2] Ori ravasi huippujuoksijaksi (34,9) jo nelivuotiaana ja paransi ennätyksiään tasaisesti. Jalkaongelmien vuoksi se joutui jättämään vuoden 1957 kuninkuusravit kesken, mutta voitti neljät seuraavat kuninkuusravit. Oriin huippuvuosi oli 1959, jolloin se voitti kolmestakymmenestä startistaan 23 ja teki kaikki kolme Suomen ennätystään. Kaikkiaan se starttasi 112 kertaa ja voitti 82,1 % starteistaan. Palkintorahoja se ei ansainnut läheskään yhtä paljon kuin aikalainen Reipas, yhteensä noin 3 370 000 silloista markkaa, koska se starttasi selvästi vähemmän.[3]
Partanen omisti Ero-Lohkon isän Lohkon ja kiinnostui varsasta heti sen hyvän juoksijasuvun vuoksi. Hänen mukaansa Ero-Lohkosta näki jo varsana, että sen etujalat olivat heikot ja se jäisi pienikokoiseksi (oriin säkäkorkeus oli täysikasvuisena 153 cm[1]), mutta sen luonne oli vireä. Kun ori nelivuotiaana kilpauraansa aloittaessaan osoittautui lupaavaksi juoksijaksi, hän osti sen kasvattajalta yhdessä liikemies Erkki Hakkaraisen kanssa. Valmentaessaan oria hän totesi pian, että se rikkoi alkumatkasta helposti askellajin ravista laukaksi tai peitsiksi, mutta kun kunnollinen ravi löytyi, se oli sekä varmaa että tavattoman nopeaa. Heikkojen (kantakirjauksen yhteydessä sapelijalkaisiksi mainittujen[1]) etujalkojen vuoksi ravivarmuutta ei voitu kehittää runsaalla ravaamisella valmennuksessa, ja Ero-Lohko voittikin monet kilpailut jäätyään ensin pitkän matkaa muita jälkeen askellajirikkojen vuoksi. Jalkaongelmat aiheuttivat pitkiäkin kilpailutaukoja (muun muassa vajaan vuoden ennen ensimmäistä ravikuninkuutta) ja johtivat lopulta kilpailemisen lopettamiseen ja hevosen myymiseen siitosoriiksi.[2]
Ero-Lohko sai siitosoriina yli 400 jälkeläistä. Se kantakirjattiin keväällä 1956 eikä saanut tuolloin mitään palkintoa (tuolloin suomenhevosia ei vielä kantakirjattu erilliselle juoksijasuunnalle, vaan ne arvosteltiin ensisijaisesti työhevosina), mutta se sai myöhemmin jälkeläisnäyttöjen perusteella Valio-palkinnon.[1][2] Jälkeläisten joukossa on ravikuningatar Aiheen-Ilo.[4]
Ero-Lohko lopetettiin vuonna 1979 iäkkäänä mutta hyväkuntoisena.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g Ero-Lohko yh 1160 Valio Sukuposti.net. Viitattu 5.12.2014. (suomeksi)
- ↑ a b c d Aaltonen, Ulla-Maija (toim.): ”Kaarlo Partanen: Elämäni hevonen”, Hevonen ja minä, s. 55–75. Helsinki: Otava, 1974. ISBN 951-1-01586-9.
- ↑ a b Raevuori, Antero (toim.): ”Ero-Lohko – sprintteri-ihme”, Suuri suomalainen ravikirja, s. 64–67. Porvoo: WSOY, 1982. ISBN 951-0-11192-9.
- ↑ Aiheen-Ilo 892-74J Valio Sukuposti.net. Viitattu 5.12.2014.