Emma Puikkonen
Emma Puikkonen (s. 1974 Hämeenlinna) on suomalainen kirjailija.[1] Hän myös opettaa sanataidetta ja teatteria.[2] Hänen teoksensa Eurooppalaiset unet (2016) oli ehdolla Finlandia-palkinnon[3] ja Tulenkantaja-palkinnon[4] saajaksi.
Puikkonen opiskeli Kallion ilmaisutaiteen lukiossa ja sen jälkeen vuoden Oriveden Opiston sanataidelinjalla. Hän valmistui teatteri-ilmaisun ohjaajaksi Turun taideakatemiasta 2000.[5][6] Puikkonen on opiskellut myös kirjallisuustiedettä Helsingin yliopistossa.[1] Hän oli mukana perustamassa Turussa Manilla-kulttuuritehdaskiinteistössä toimivaa TEHDAS teatteri -ammattiteatteritilaa sekä turkulaisen esittävän taiteen Iholla-ryhmää. Puikkonen toimi Varsinais-Suomen läänin kirjallisuuden ja teatterin läänintaiteilijana 2000-luvulla.[2]
Puikkosen esikoisromaani Turkulainen näytelmä ilmestyi vuonna 2001 ja oli Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkintoehdokas. Teos on Puikkosen tulkinta Josef Julius Wecksellin vuonna 1862 ilmestyneestä Daniel Hjort -näytelmästä, ja sai alkunsa Juha Hurmeen Turun taideakatemiassa vetämässä käsikirjoitustyöpajassa.[5][7]
Kirjailija Arja Puikkonen on Emma Puikkosen äiti.[2] Heidän yhteinen teoksensa Äänihäkki oli Topelius-palkintoehdokkaana 2017.[8] Puikkosen teos Musta peili oli vuoden 2022 Runeberg-palkintoehdokas.[9] Se valittiin vuonna 2023 myös yhdeksi Suomen Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkintoehdokkaista.[10]
Puikkonen asuu Helsingissä.[1]
Julkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Romaanit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Turkulainen näytelmä. Helsinki: WSOY, 2001. ISBN 951-0-25933-0.
- Näköala. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-29645-7.
- Matkamusiikkia. Helsinki: WSOY, 2013. ISBN 978-951-0-39940-8.
- Eurooppalaiset unet. Helsinki: WSOY, 2016. ISBN 978-951-0-41579-5.
- Lupaus. Helsinki: WSOY, 2019. ISBN 978-951-0-43626-4.
- Musta peili. Helsinki: WSOY, 2021. ISBN 978-951-0-47501-0.
Lastenkirjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Puikkonen, Arja & Puikkonen, Emma: Äänihäkki. Kuvitus: Paula Mela. Helsinki: Otava. ISBN 978-951-1-31459-2.
- Puikkonen, Arja & Puikkonen, Emma: Löytölintu. Kuvitus: Paula Mela. Helsinki: Otava, 2020. ISBN 978-951-1-34443-8.
Muut kirjalliset työt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kissaihminen, Kontakti-sarja, Kauppiaiden kustannus 1987
- Punahilkka, libretto, Suomenlinnan oopperapäivät 2001
- Novelleja valikoimissa Racconti senza dogana 2003, Reviiri 2000 sekä Novellit 1996.
- Tahdon!, libretto, Turun kaupunginteatteri 2005
- Unissa kaikki oli selkeämpää, libretto, Turun Taideakatemia 2013
- Nämä uudet ajat. Essee kokoelmassa Kasvukausia: kirjoituksia äitiydestä (toim. Ida Pimenoff), s. 105–127. WSOY, 2022. ISBN 978-951-0-47873-8.
Palkinnot ja ehdokkuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kontakti-kilpailun 2. sija, 1986
- Gummeruksen novellikilpailun 2. sija, 1996
- Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkintoehdokas 2001
- Tiiliskivi-palkintoehdokas 2013
- Finlandia-palkintoehdokas 2016
- Tulenkantaja-palkintoehdokas 2016
- Topelius-palkintoehdokas 2017
- Runeberg-palkintoehdokkuus 2022
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Puikkonen, Emma Kirjasampo.fi. Viitattu 20.3.2018.
- ↑ a b c Emma Puikkonen Otava. Viitattu 10.12.2021.
- ↑ Gustafsson, Miia: Finlandia-ehdokkaat valittiin poikkeuksellisen kovatasoisesta joukosta – Sirpa Kähkönen neljättä kertaa ehdolla Yle Uutiset. 4.11.2016. Viitattu 8.12.2017.
- ↑ Tulenkantaja-palkinnon ehdokkaat valittu Kirjasampo.fi. 21.2.2017. Viitattu 8.12.2017.
- ↑ a b Stenbäck, Irma: Miehet kerrankin sivuroolissa HS.fi. 17.10.2001. Viitattu 9.7.2022.
- ↑ Emma Puikkonen WSOY. Viitattu 9.7.2022.
- ↑ Rannela, Terhi: Linnanneidolle maistuu tupakka Kiiltomato.net. 17.10.2001. Viitattu 9.7.2022.
- ↑ Topelius- ja Arvid Lydecken -palkintoehdokkaat 2018 Kirjasampo.fi. 4.12.2017. Viitattu 8.12.2017.
- ↑ Rinta-Tassi, Minna: Tässä ovat kaunokirjallisuuden Runeberg-palkintoehdokkaat – kymmenen kirjailijaa tavoittelee 20 000 euron palkintoa Yle Uutiset. 9.12.2021. Viitattu 9.12.2021.
- ↑ Emma Puikkonen, Peter Sandström ja Zandra Lundberg ehdolla Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnolle Yle Uutiset. 23.2.2023. Viitattu 12.3.2023.
| ||||||||||||||
