Elis Hultin
| Elis Hultin | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 24. kesäkuuta 1866 Jaakkima |
| Kuollut | 12. tammikuuta 1942 (75 vuotta) Helsinki |
| Sotilashenkilö | |
| Palvelusmaa(t) |
 Suomi |
| Palvelusvuodet | 1887–1900, 1918 |
| Taistelut ja sodat | Suomen sisällissota |
| Sotilasarvo | kapteeni (Suomen suuriruhtinaskunnan armeija) majuri (Suomen armeija) |
| Kunniamerkit |
Suomalaiset kunniamerkit:
  Italian Kruunu ritarikunnan ritari.[1] |
| Joukko-osasto | Henkivartioväen 3. Tarkk'ampujapataljoona |
Elis Julius Johannes Hultin (24. kesäkuuta 1866 Jaakkima – 12. tammikuuta 1942 Helsinki) oli suomalainen sortokausien aktivisti ja matkailualan toimija.[1]
Elis Hultin syntyi Jaakkimassa toisena henkikirjoittaja Julius Hultinin ja Emma Savanderin viidestä lapsesta. Hänen vanhempi sisarensa oli tunnettu naispoliitikko Tekla Hultin. Hän aloitti sotilasuralla ja valmistui Haminan kadettikoulusta vuonna 1887. Sen jälkeen hän toimi Henkivartioväen 3. Tarkk'ampujapataljoonassa Helsingissä aliluutnanttina vuodesta 1887, luutnanttina 1891 ja kapteenina vuodesta 1900. Sinä aikana hän toimi vuosina 1891-1894 Kadettikoulun opetusupseerina 1891-1894. Heikentyneen terveytensä vuoksi hän joutui eroamaan armeijasta vuonna 1900 vain 34-vuotiaana.[1]
Hultin toimi armeijasta eroamiseen jälkeen ensin vuosina 1900-1903 ruotsalaisen matkatoimiston johtajana Berliinissä. Sen jälkeen hän siirtyi Pietariin Ludvig Nobelin konetehtaan kirjeenvaihtajaksi vuosiksi 1903-1907. Hultin siirtyi takaisin Suomeen vuonna 1907 toimien vuoteen 1909 Helsingissä Hietalahden korjaustelakan kirjeenvaihtajana ja apulaistoimitusjohtajana. Vuosina 1909-1915 hän toimi jälleen matkatoimistoalalla johtaen Suomen Matkailijayhdistyksen matkatoimistoa. Ensimmäisen maailmansodan aikana vuosina 1915-1916 hän toimi elintarpeiden tuontia Venäjältä järjestävässä komiteassa puheenjohtajana. Itsenäistymisvaiheessa 1918 hänestä tuli itsenäistyneessä Suomessa sotaväen ja vankien muonituksen johtaja. Viimeiset parikymmentä vuotta hän oli vuonna 1918 perustetun Keskuskauppakamarin kaupallisen tiedotustoimiston päällikkönä.[1]
Jälkipolville Elis Hultin on tullut tunnetuksi Venäjän vastaisesta toiminnasta, johon hän osallistui jo Berliinissä oloaikanaan toimien siellä kagaalin asiamiehenä ja Pietariin siirryttyään osallistui Venäjän vallankumouksellisten kokouksiin. Hänet vangittiin vuonna 1904, ja hän joutui olemaan seitsemän viikkoa vangittuna Spalernajassa. Helmikuussa 1915 hän oli mukana entisten Haminan kadettien perustaessa Sotilaskomiteaa ”aktiivisten itsenäisyyspyrkimyksien kannattamiseksi ja edistämiseksi”.[2] Hultin ylennettiin 1920-luvulla reservin majuriksi.[3]
Hultin toimi lehtimiehenä Nya Pressenissä vuosina 1898-1899. Ulkomailla ollessaan hän toimi Helsingfors Tidningarin kirjeenvaihtajana. Lehtiartikkeleissaan hän käsitteli erityisesti turismiin liittyviä kysymyksiä. Vuonna 1911 Hultin oli asiamiehenä käytännön toimintaa järjestettäessä suomalaisten ensimmäistä kertaa osallistuessa matkailunäyttelyyn Berliinissä 1911. Suomalaisen järjestelyorganisaation puheenjohtajana oli pankkiiri Otto Stenroth.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h i Aikalaiskirja / 1934 / 1933. Otava. Viitattu 17.1.2022.
- ↑ Korpisaari, Harri: Itsenäisen Suomen puolesta: Sotilaskomitea 1915–1918, s. 65. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2009. ISBN 978-952-222-144-5.
- ↑ 70 vuotta - majuri Elis Hultin. Helsingin Sanomat, 23.6.1936, s. 6. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 17.1.2022.
- ↑ Ilkka Kippola ja Jari Sedergren: Finland (1911) - ensimmäinen matkailuelokuva Suomesta journal.fi. Viitattu 17.1.2022.