Eino Sares
| Eino Sares | |
|---|---|
| Lapuan tuomiorovasti | |
|
1954–1961
|
|
| Edeltäjä | Jussi Sinnemäki |
| Seuraaja | Olavi Laitinen |
| Helsingin tuomiorovasti | |
|
1961–1965
|
|
| Edeltäjä | Aaro Siljamäki |
| Seuraaja | Ensio Kuula |
| Suomen Kristillisen Liiton puheenjohtaja | |
|
1967–1970
|
|
| Edeltäjä | Ahti Tele |
| Seuraaja | Olavi Majlander |
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Eino Eero Sares |
| Syntynyt | 8. maaliskuuta 1907 Sakkola |
| Kuollut | 6. tammikuuta 1992 (84 vuotta) Mynämäki |
| Ammatti | toiminnanjohtaja, puheenjohtaja |
| Vanhemmat |
Uno Böckerman Anni Viskari |
| Puoliso |
Hellä Ahtiainen (1930) Aili Hynnä (1972) |
| Muut tiedot | |
| Uskonto | kristinusko |
| Tunnustuskunta | evankelis-luterilainen |
Eino Eero Sares, vuoteen 1930 Böckerman (8. maaliskuuta 1907 Sakkola[1] – 6. tammikuuta 1992 Mynämäki [2]) oli suomalainen poliitikko ja rovasti. Sares tuli tunnetuksi erityisesti Evankelis-luterilaisen Sisälähetyssäätiön toiminnanjohtajana (1966–1968), Helsingin ja Lapuan tuomiorvastina sekä Suomen Kristillisen Liiton puheenjohtajana.[3]
Varhainen elämä ja koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sareksen vanhemmat olivat opettaja Uno Aleksander Böckerman ja Anna Viskari. Sares kirjoitti ylioppilaaksi 1927 Käkisalmen yhteiskoulusta. Sareksen puoliso oli vuodesta 1932 Aili Hellä Johanna Ahtiainen. Heillä oli yhteensä viisi lasta. Sares meni toisen kerran naimisiin vuonna 1972 Aili Hynnän kanssa.[3]
Ura pappina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sares vihittiin papiksi vuonna 1932. Hän toimi virkaa tekevänä kirkkoherrana Pälkjärvellä vuosina 1932–1934, kirkkoherran apulaisena Kurkijoella vuosina 1934–35, kappalaisena Ruokolahdella vuosina 1935–1948, Imatran kirkkoherrana vuosina 1950−1954, Lapuan tuomiorovastina vuosina 1954–1961, Helsingin tuomiorovastina vuosina 1961–1965 sekä Evankelisluterilaisen Sisälähetyssäätiön toiminnanjohtajana vuosina 1966–1968.[3]
Sares oli Imatran rovastikunnan lääninrovasti vuosina 1950–1954, Mikkelin tuomiokapitulin asessori 1952–1954, Turun tuomiokapitulin asessori 1955–1956. Sares toimi Suomen kirkon pappiliiton johtokunnassa vuosina 1958–1961 ja Etelä-Pohjanmaan pappien veljespäivien puheenjohtajan 1958–1961. Sares toimi Suomen pyhäkouluyhdistyksen johtokunnan jäsenenä 1960–1964 ja Evankelis-luterilaisen Sisälähetyssäätiön hallituksessa vuosina 1960–1961.[3]
Poliittinen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sares toimi Suomen Kristillisen Liiton järjestyksessä kolmantena puheenjohtajana vuosina 1967–1970. Sares toimi myös SKL:n äänenkannattaja Kristityn vastuun päätoimittajana 1960- ja 1970-luvuilla.[2]
Sares toimi kirkolliskokousedustajana vuosina 1948, 1951, 1953 ja 1958. Sares toimi Suomen Nuorten Kristillisen Liiton päätoimikunnassa vuosina 1958–1969.[3]
Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sotilasarvoltaan Eino Sares oli reservin yliluutnantti.[2] Sares harrasti kalastusta, kirjallisuutta ja hiihtoa.[3]
Julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Mitä on vanhurskauttaminen?, 1951
- Tottelin taivaallista näkyä: Urho Muroman muistokirja, 1967
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|
Edeltäjä: Ahti Tele |
Suomen kristillisen liiton puheenjohtaja 1967–1970 |
Seuraaja: Olavi Majlander |
| ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| ||||||||||||||||||||||