Eila Nieminen
Eila Sargit Nieminen (o.s. Piirikkälä; 13. helmikuuta 1921 Kuusankoski – 24. kesäkuuta 1994 Kuusankoski)[1] oli suomalainen lastenkirjailija ja lotta.[2] Hän kävi kansakoulun ja ammattikoulun.[3]
Niemisen vanhemmat, kirvesmies Otto Piirikkälä ja Impi Piirikkälä (myös Piirikkilä), olivat työväenliikkeen ihmisiä. Otto oli ollut sisällissodassa ja sen jälkeen Riihimäellä vankilassa yleiseen armahdukseen asti. Isän kuoltua v. 1935 Niemisen täytyi jättää ammattikoulu ja mennä 14-vuotiaana Kymiyhtiölle töihin. Siellä hän oli alkuun tilapäisenä asiatyttönä ja pääsi myöhemmin kirjuriksi eri konttoreihin. Nieminen työskenteli Kymiyhtiössä vuosina 1935-1948 mutta oli tehtaalta poissa, lottatyössä, syksystä 1942 vuoden 1945 alkuun.[1]
Tammikuussa 1943 Nieminen kävi Viipurissa kanttiinikurssin. Rukajärven suunnalla hän toimi kanttiineissa emäntänä, kiersi lähiseudulla tuuraamassa lomille lähteviä, hoiti Tienhaaran sumppijunaa ja lauloi joskus viihdytyskiertueiden esiintyjien joukossa, myös rintamaradiossa. Sodan päätyttyä hän palasi Kuusankoskelle ja jatkoi työtään Kymiyhtiössä sekä avioitui Pentti Niemisen kanssa juhannuksena 1947, jonka jälkeen jättäytyi töistä.[1]
Nieminen kirjoitti paljon, omasta ja perheen elämästä, mutta myös fiktiota. WSOY julkaisi hänen saduistaan kirjan Perunapoika vuonna 1961. Nieminen harrasti posliinimaalausta, kuorolaulua, ja kaunokirjallisuutta. Hän kuoli juhannusaattona vuonna 1994.[1]
Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Perunapoika ; kuv. Maria Auerma. Lasten oma kirjasto 38. WSOY 1961
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Eila Nieminen SKS:n kirjailijamatrikkelissa (toimimaton linkki)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Nieminen Eila Lotta-Svärd. Viitattu 5.5.2024.
- ↑ Suomen Kirjailijat 1945–1980, Nieminen, Eila Sargit, sivu 434, toimittajat Maija Hirvonen, Hannu Launonen, Anna Nybondas, Inger Bäcksbacka, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 402, Helsinki 1985
- ↑ Kymenlaakson kirjailijat[vanhentunut linkki]