Eero O. Erkko
Eero Olavi Erkko (12. huhtikuuta 1899 Helsinki – 15. helmikuuta 1969 Mallorca, Espanja) oli suomalainen kemian alan diplomi-insinööri, tutkija ja kemiallisen teollisuuden kehittäjä.[1]
Erkon vanhemmat olivat päätoimittaja, kustantaja Eero Erkko ja Maissi Erkko. Hän pääsi ylioppilaaksi Helsingin suomalaisesta yhteiskoulusta 1918 ja valmistui diplomi-insinööriksi 1922 Teknillisen korkeakoulun kemian osastolta.[1]
Erkko oli tutkijana Teknillisessä korkeakoulussa 1925–1927, valtion rikkihappotehtaan tutkimuslaboratorion hoitajana 1927–1932 ja Alkoholiliikkeen palveluksessa vuosina 1932–1941. Hän siirtyi sitten Yhdysvaltoihin Hercules Powder Companyn palvelukseen. Erkko toimi yhtiön kokeiluaseman johtajana ja kehitti erityisesti uusia typen tuotantomenetelmiä teollista käyttöä varten. Erkko palasi Suomeen 1960 ja toimi sitten konsulttina kemian teollisuuden kehitystehtävissä.[1]
Erkko esitti 1920-luvulla bensiinin valmistusmenetelmän kehittämistä kotimaisista raaka-aineista palattuaan Yhdysvalloista jossa hän oli työskennellyt uudenaikaisessa hydrauslaitoksessa. Teknillisen korkeakoulun kemian laboratoriossa tehtiin 1927−1928 kokeita ja vuonna 1928 myönnettiin patentti valmistusmenetelmälle jolla turpeesta saatiin nestemäistä polttoainetta. [2]
Eero Olavi Erkko on haudattu Hietaniemen hautausmaalle. [3]
Julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kemiallisesta puolustusteollisuudesta. Tiede ja ase 4/1936 [4]