Eemeli Korpivaara

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Eemeli Korpivaara (11. helmikuuta 1883 Elimäki22. marraskuuta 1933 Helsinki) oli suomalainen sotaylituomari ja korkeimman oikeuden oikeusneuvos.[1][2][3]

Korpivaaran vanhemmat olivat kauppias Viktor Knape ja Elisabet Suurtalo. Hän pääsi ylioppilaaksi Kotkan yhteiskoulusta 1903 ja suoritti Helsingin yliopistossa oikeustutkinnon 1909 ja ylemmän hallintotutkinnon 1910. Korpivaara sai varatuomarin arvon 1911.[1][2][3]

Eemeli Korpivaara oli Oulun kaupunginviskaalina 1912–1913, Viipurin hovioikeudessa eri viroissa vuodesta 1913 alkaen muun muassa hovioikeuden asessorina 1916–1917, ylisotaoikeudessa lainoppineena jäsenenä 1919–1920 ja sotaylioikeudessa nuoremapana sotaylituomarina 1920–1928. Hän oli korkeimman oikeuden apujäsenenä 1928–1930 ja oikeusneuvoksena 1930. Viimeksi Korpivaara oli lainvalmistelukunnassa II jaoston nuorempana ja vanhempana jäsenenä. Hän toimi myös sotilaslainsäädännön ja kansainvälisen oikeuden opettajana Kadettikoulussa.[1][2][3]