Carl Tanzler

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Carl Tanzler
Tanzler valokuvattuna vuonna 1940
Tanzler valokuvattuna vuonna 1940
Henkilötiedot
Syntynyt8. helmikuuta 1877
Dresden, Saksan keisarikunta
Kuollut3. heinäkuuta 1952 (75 vuotta)
Pasco, Florida, Yhdysvallat
Kansalaisuus yhdysvaltalainen
Ammatti radiologi
Titteli kreivi (oma väite)
Lapset 2

Carl Tanzler (8. helmikuuta 18773. heinäkuuta 1952) oli amerikansaksalainen radiologi, joka tunnetaan parhaiten pakkomielteestään nuorta tuberkuloosiin kuollutta Elenaa kohtaan.

Tausta ja muutto Yhdysvaltoihin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tanzler syntyi vuonna 1877. Saksalaisen vihkitodistuksen mukaan hänen nimensä oli Georg Karl Tänzle. Nimi Carl Tanzler on peräisin Tanzlerin naturalisaatiotodistuksesta, jonka hän sai tullessaan Yhdysvaltain kansalaiseksi.[1]

Tanzlerilla oli vaimo ja kaksi lasta, ja perhe muutti Floridaan. Perheestä huolimatta Tanzler ei ollut onnellinen vaan piti sielunkumppaninaan mystistä tummahiuksistä naista, josta hän sai näkyjä. Tanzlerin mukaan hän oli saanut tästä ilmoituksen kuolleelta sukulaiseltaan kreivitär von Coselilta jo lapsuudessaan. Yhdysvalloissa Tanzler alkoikin esiintyä kreivin tittelillä, mutta hänellä ei todellisuudessa ollut aatelista sukutaustaa.[2][3]

Yhdysvaltoihin muutettuaan Tanzler alkoi työskennellä radiologina Marine Hospital -sairaalassa, Floridassa.[4] On epäselvää, millainen pätevyys Tanzlerilla oli.[3]

Elenan hoitajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Amerikankuubalainen Maria Elena Milagro de Hoyos, yleensä vain Elena, kirjattiin 22. huhtikuuta 1930 sairaalaan, jossa Tanzler työskenteli. Tanzlerin sanotaan tunnistaneen tämä välittömästi naiseksi, josta hänellä oli ollut näkyjä.[1] Elenan diagnoosi oli tuberkuloosi. Huolimatta siitä, että tauti oli 1930-luvulla lähes aina kuolemaksi, Tanzler vannoi tekevänsä kaikkensa pelastaakseen Elenan.[2]

Tanzler alkoi toimia Elenan "lääkärinä" ja tarjosi tälle kotitekoisia lääkkeitä ja salakuljetti sairaalan röntgenlaitteita Elenan luokse hoitaakseen tätä.[2]

Elenan kuoleman jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elena kuoli vuonna 1931. Tanzler pyysi Elenan vanhemmilta luvan rakentaa mausoleumin tälle, jotta pohjavesi ei pilaisi ruumista.[4] Tanzler vieraili lähes joka yö mausoleumissa, jossa hän kävi keskusteluja Elenan ruumiin kanssa.[5] Myöhemmin Tanzler päätti siirtää ruumiin pois haudasta ja viedä sen kotiinsa, jossa hän keskittyi sen palsamointiin: hän korvasi Elenan silmät lasipalloilla, ihon vahan ja silkin seoksella sekä valmisti peruukin Elenan hiuksista. Lisäksi hän täytti ruumiin räteillä, asensi luiden tueksi metallivaijereita ja käytti säilöntäaineita sekä parfyymejä estääkseen hajujen leviämisen. Tanzlerin kerrotaan myös asentaneen onton putken Elenan ruumiin vaginaan voidakseen harrastaa seksiä ruumiin kanssa.[4]

Oikeudenkäynti ja viimeiset vuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tanzler asui Elenan ruumiin kanssa kotonaan seitsemän vuotta ennen kuin jäi kiinni. Elenan sisko alkoi epäillä Tanzleria ja kävi tämän kotona, josta ruumis löytyi. Poliisi pidätti tämän, mutta oikeudessa todettiin, että haudanryöstö, josta Tanzler alun perin asetettiin syytteeseen, oli vanhentunut. Syytteet raukesivat ja Tanzler vapautettiin. Tapauksesta kirjoitettiin runsaasti, ja yleisö oli suurimmaksi osaksi Tanzlerin puolella.[5]

Tanzler rakensi oikean kokoisen ja Elenan näköisen nuken, jonka kanssa hän eli aina kuolemaansa asti vuonna 1952.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c 11 Bizarre Facts About Carl Tanzler- The man who loved a corpse. 5.10.2020. Museum Facts. Viitattu 25.8.2022. (englanniksi)
  2. a b c The Macabre Romance of a Man and a Mummy 27.10.2014. Atlas Obscura. Viitattu 25.8.2022. (englanniksi)
  3. a b David L. Sloan: Ghosts of Key West. Phantom Press, 1998. ISBN 978-0-9674498-0-7. Teoksen verkkoversio (viitattu 25.8.2022). (englanniksi)
  4. a b c A Macabre Love Story 2005. Courtroom Television Network. Arkistoitu 2006. Viitattu 25.8.2022. (englanniksi)
  5. a b Carl Tanzler And His Creepy Key West Love Story 27.4.2018. Ripley's Believe It or Not!. Viitattu 26.8.2022. (englanniksi)