Carl August Ehrensvärd (1892–1974)
_AMA.0000803.jpg)
Carl August Ehrensvärd (3. elokuuta 1892 Karlskrona – 24. huhtikuuta 1974) oli ruotsalainen Ehrensvärdin aatelissukuun kuulunut kreivi. Hän teki mittavan uran Ruotsin puolustusvoimissa. Hän toimi Ruotsin Puolustusesikunnan päällikkönä vuosina 1945–1947 ja maavoimien komentajana vuosina 1948–1957, sai kenraalimajurin arvon 1944, kenraaliluutnantin arvon 1948 ja lopulta kenraalin arvon vuonna 1957.
Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ehrensvärd syntyi 3. elokuuta 1892 Karlskronassa amiraali ja meriministeri C. A. Ehrensvärdin ja hänen puolisonsa vapaaherratar Ulla Thottin poikana. Hän astui palvelukseen aliluutnanttina jalkaväkirykmentti 13:een.
Ehrensvärd oli kaksi kertaa naimisissa. Ensimmäisestä liitosta hänelle syntyi kaksi lasta, tytär Louise vuonna 1925 ja poika Jörgen vuonna 1932.[1]
Toimet Suomessa vuonna 1918[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Huhtikuun lopulla 1918 Ehrensvärd saapui ruotsalaisten vapaaehtoisten kanssa Suomeen ja liittyi valkoisten puolella itsenäisesti taistelleeseen, samana keväänä perustettuun kaksikieliseen Saariston vapaajoukkoon. Joukossa vain harvalla oli aikaisempaa sotilaskoulutusta. Ruotsin maavoimien luutnantti Ehsrensvärdistä tuli ruotsinkielisen komppanian päällikkö ja sen pitkäaikaisin komentaja. Hän oli miestensä parissa arvostettu johtaja.[2]
Saariston vapaajoukko eteni sisämaahan Forssaan, mutta saapui perille vasta punakaartilaisten paettua. Toukokuun alussa Ehrensvärd nimitti Forssa-Jokioisten komendantiksi insinööri Jarl Serlachiuksen. Forssaan asetettiin myös sotatuomioistuin, johon kuului Saariston vapaajoukon upseereita. Arviot kuolonuhreista vaihtelevat huomattavasti. Tauno Tukkisen laskelmien mukaan tämä sotaoikeus tuomitsi yli 200 miestä ja naista kuolemaan ja teloitti heidät.[3]
Ruotsiin palattuaan Ehrensvärd sijoitettiin luutnanttina jalkaväkirykmentti 18:aan. Hän sai ylennyksen kapteeniksi vuonna 1926 ja everstiluutnantiksi Götan henkirykmentin komentajaksi 1938–1939.
Talvisota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Talvisodassa Ehrensvärd palasi Suomeen ja toimi everstiluutnanttina ruotsalaisista ja norjalaisista koostuvassa Lapin puolustuksesta vastanneessa vapaaehtoisjoukoissa kenraaliluutnantti Ernst Linderin esikuntapäällikkönä. Hänet ylennettiin 1940 Suomessa everstiksi[4] ja vielä samana vuonna Ruotsissa.
Jatkosodassa hän toimi lyhyen aikaa Hangon pataljoonan komentajana. Ehrensvärdin sotilasura päättyi vuonna 1957, kun hän jäi reserviin Ruotsin maavoimien komentajan tehtävästä.[2]
Bibliografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Hårt mot hårt (1943)
- Vett och vilja (1957)
- I rikets tjänst (1965)
- Dagboksanteckningar 1938–1957 (1991)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Turun Sanomat 27.8.2007[vanhentunut linkki] Luettu 14.12.2008
- Länsi-Uudenmaan ja Forssan verilöylyt 1918[vanhentunut linkki] Luettu 14.12.2008
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Davidsson, Åke (toim.): Ehrensvärd, Carl August (s. 191) Vem är vem. 1966. Viitattu 8.5.2024.
- ↑ a b Annastina Reims: Turun Vapauttajat – Saariston Vapaajoukko ja Bertel Reimsin vaiheet sen jäsenenä vuoden 1918 aikana, s. 24, 28. pro gradu. Turun yliopisto, poliittinen historia, 2022. Teoksen verkkoversio (viitattu 7.5.2024).
- ↑ Jaakko Kyrö: Hirmuteot Forssassa ja Tammelassa alkoivat vasta sisällissodan päätyttyä Forssan Lehti. 2018. Viitattu 8.5.2024.
- ↑ Pentti Airio: Sallan suunnan taistelut 1939–1940, s. 32, 38. Maanpuolustuskorkeakoulun Sotahistorian laitos, 2009. ISBN 978-951-25-1965-1. Teoksen verkkoversio (viitattu 8.5.2024).
| ||||||||||||||
