Benjamin Frosterus (1792–1856)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Benjamin Frosterus (28. huhtikuuta 1792 Pudasjärvi19. heinäkuuta 1856 Mustasaari) oli suomalainen pappi ja professori.[1][2]

Frosteruksen vanhemmat olivat kirkkoherra Johan Frosterus ja Maria Westzynthius ja puolisot vuodesta 1825 Vilhelmina Sofia af Gadolin (k. 1845), professori Gustaf Gadolinin tytär, ja vuodesta 1846 Sofia Augusta Nordling (k. 1896). Frosterus oli ylioppilas Turussa 1810, filosofian maisteri 1819 ja teologian kandidaatti 1823. Papiksi hänet vihittiin 1824 ja teologian tohtoriksi hän väitteli 1840. Frosterus oli Keisarillisen Aleksanterin-yliopiston teologian dosentti 1821, teologian apulainen 1824, vt. ensimmäinen teologian professori 1826–1827 ja 1828–1829 sekä vakinainen kirkkohistorian professori 1829–1838 ja samalla teologisen seminaarin johtaja 1833. Rovastin arvon Frosterus sai 1826. Hän oli palkkapitäjänsä Piikkiön kirkkoherra 1824, Inkoon 1831 ja sitten Vaasan ja Mustasaaren kirkkoherra vuodesta 1837, astuen virkaan 1838. Vaasan koulun tarkastajana Frosterus toimi 1838 ja lukion 1844–1846.[1][2]

Ylitarkastaja, professori Gustaf Frosterus (1826–1901) oli Benjamin Frosteruksen poika ensimmäisestä avioliitosta.[2] Frosteruksen velipuoli oli puolestaan Kuopion piispa Robert Frosterus (1795–1884).[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]