Annikki Suviranta

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Alma Annikki Suviranta (o.s. Elosuo; 4. marraskuuta 1923 Urjala22. lokakuuta 1999 Helsinki) oli sosiaali- ja terveysministeriön osastopäällikkö ja kodin taloustieteen dosentti.[1]

Suvirannan vanhemmat olivat puuseppämestari Kalle Nestori Elosuo ja Naimi Elina Salonen. Hän suoritti työn ohella alemman oikeustutkinnon ja valtiotieteen tutkinnon ja väitteli valtiotieteen tohtoriksi Helsingin yliopistossa 1967. Suvirannan väitöstyön kohteena oli nuorten perheiden asuminen, asumisen kysymykset olivat tulleet hänelle tutuksi hänen toimiessaan Hakan ja Aravan palveluksessa. Seuraavana vuonna Suviranta nimitettiin sosiaaliministeriön sosiaalipoliittisen tutkimusosaston päälliköksi, ensimmäisenä naisena ministeriössä vastaavaan päällikkövirkaan, hänen työskenneltyään siellä jo kuusi vuotta. Osastolla tehtiin Suvirannan johdolla tutkimuksia laaja-alaisesti, kansainvälistä huomiota sai muun muassa palkattoman kotityön arvoa koskenut tutkimushanke. Toisaalta esimerkiksi hänen naisten ansiotyötä, päivähoitoa ja koululaisten iltapäivähoitoa koskeneita tutkimuksiaan voi pitää edelleen ajankohtaisina. Suviranta toimi Pohjoismaisen sosiaalitilastokomitean jäsenenä ja puheenjohtajana, samoin kuin useiden vuosien ajan Yhdistyneiden kansakuntien sosiaalitutkimuksen kirjeenvaihtajaverkostossa.[1]

WSOY julkaisi 1967 Suvirannan teoksen Perheenemännän ansiotyön kannattavuus ja motivointi. Sosiaaliministeriö julkaisi samana vuonna hänen suomenkielisen väitöskirjansa Nuorten perheiden asumistaso, samoin kuin muita Suvirannan myöhempien tutkimusten raportteja.

Suvirannan puoliso vuodesta 1953 oli korkeimman hallinto-oikeuden presidentti Antti Suviranta (1923–2008).[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Säntti, Riitta: ”Suviranta, Annikki (1923–1999)”, Suomen kansallisbiografia, osa 9, s. 487–488. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-450-5. Teoksen verkkoversio.