Annamari Marttinen
Annamari Marttinen (s. 19. syyskuuta 1960 Lappeenranta)[1] on suomalainen kirjailija.
Marttiselta on ilmestynyt 11 romaania. Esikoisromaanin kustansi Otava, muut on julkaissut Tammi.[2] Marttisen kirjojen päähenkilöt ovat usein naisia, jotka joutuvat etsimään omaa identiteettiään ulkopuolelta tulevien paineiden puristuksessa.[3]
Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Marttinen valmistui ylioppilaaksi Lappeenrannan Lauritsalan lukiosta vuonna 1980. Hän opiskeli englantia ja saksaa Heidelbergin yliopistossa Saksassa vuosina 1981–1982 sekä Joensuun yliopiston alaisessa Savonlinnan kääntäjäkoulutuslaitoksessa vuosina 1982–1986. Hänellä on humanististen tieteiden kandidaatin tutkinto. Marttinen on käynyt lisäksi myös tiedotuslinjan Jamilahden kansanopistossa Haminassa.[4]
Kirjailijantyönsä ohella Marttinen opettaa suomea turvapaikanhakijoille vastaanottokeskuksessa ja maahanmuuttajille kansalaisopistossa.[5]
Marttinen asuu Lappeenrannassa. Hänellä on neljä lasta.[6]
Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Marttisen esikoisromaani Valkoista pitsiä, mustaa pitsiä ilmestyi vuonna 2002. Sen aiheena on kriisi, jonka nainen kokee äidiksi tulon jälkeen. Kirjan keskeinen teema ovat myös luulot ja odotukset toisia ihmisiä kohtaan.[7] Toisen romaanin Mistä kevät alkaa (2005) päähenkilö on nelikymppinen Leila. Samana päivänä kun Leilan tytär pääsee ylioppilaaksi, hänen äitinsä joutuu hoitolaitokseen nopeasti edenneen Alzheimerin taudin vuoksi. Kirjailijan mukaan yksi romaanin teemoista on kysymys siitä, milloin jokin asia on tapahtunut, mistä pisteestä kaikki alkoi. Toinen teema on luopuminen. Samalla kun Leila joutuu tavallaan oman äitinsä äidiksi, hän joutuu luopumaan lapsestaan, joka on kasvanut aikuiseksi.[2]
Kolmas romaani Veljeni vartija (2007) kertoo Tarusta, jonka isoveli Sakke on jo nuorena ajautunut käyttämään huumeita. Kun Taru alkaa odottaa lasta, hän haluaa selvittää, mitä hänen veljelleen on tapahtunut. Taru löytääkin veljensä ja saa kuulla, että tämä käy terapiassa käydäkseen läpi sisarusten välisiä tunteita ja heidän vanhempiensa käyttäytymistä. Sakke on ollut perheen musta lammas, kun taas Taru on miellyttänyt ja yrittänyt olla täydellinen. Taru heittäytyy huumeidenvastaiseen vapaaehtoistyöhön, mutta uuvuttaa itsensä. Lopulta hän ymmärtää, ettei ole veljeään kummempi.[3]
Kuu huoneessa (2009) kertoo perheenäidistä, joka kiinnostuu erilaisista uskomushoidoista.[1] Päähenkilö on nelikymppinen Katja, joka on joutunut luopumaan urahaaveistaan lasten takia. Hän alkaa etsiä apua onnettomaan elämäänsä muun muassa luontaistuotteista, reikihoidoista ja enkeliterapiasta. Helsingin Sanomien kriitikon Jukka Koskelaisen mukaan Marttisen kieli on ”korutonta ja arkista”, mutta Katja on henkilöhahmona elävä ja koskettava.[8]
Ero (2011) kertoo avioerosta kolmen lapsen äidin näkökulmasta. Etelä-Saimaan arvostelijan Sari Pullisen mukaan romaani on rehellinen ja kuvaa avioeroprosessia ”kirurgisen tarkasti”".[9]Savon Sanomien arvostelussa Rauha Kejonen kuvaa romaania viihdekirjaksi, jonka loppu on arvattavissa ja josta puuttuu syvyys. Asioiden käsittely jää pinnalliseksi ja muut kuin päähenkilöperheeseen kuuluvat ihmiset on kuvattu persoonattomasti.[10]
Mitä ilman ei voi olla (2013) on kuvaus kolmiodraamasta. Vapaa (2015) kertoo irakilaisen turvapaikanhakijan selviytymisestä turvapaikkaprosessissa vastaanottokeskuksessa Suomessa.
Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Valkoista pitsiä, mustaa pitsiä (2002)
- Mistä kevät alkaa (2005)
- Veljeni vartija (2007)
- Kuu huoneessa (2009
- Ero (2011)
- Mitä ilman ei voi olla (2013)
- Vapaa (2015)
- Törmäys (2016)
- Korsetti (2018)
- Tässä meillä on kaikki nyt (2019)
- Häiriömerkintä (2021)
- Elämä jota en odottanut (2023)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Annamari Marttinen kirjoittaa romaaneihinsa aina jotain itse koettua Yle Uutiset. 23.9.2009. Viitattu 18.2.2015.
- ↑ a b Saarela, Matti: Naisen elämä on hetkissä kiinni Etelä-Saimaa. 8.9.2005. Arkistoitu 3.2.2015. Viitattu 3.2.2015.
- ↑ a b Vasala, Anna: Kun mikään ei riitä Kiiltomato. 10.12.2007. Viitattu 24.4.2011.
- ↑ Annamari Annamari Marttisen kotisivut. Arkistoitu 18.2.2015. Viitattu 18.2.2015 [vanhentunut linkki].
- ↑ Annamari Marttinen Tammi. Viitattu 9.11.2021.
- ↑ Pirjo Kemppinen: Unelma toteutui. Seura, 2009, nro 48, s. 48.
- ↑ Eteläkarjalaisia kirjailijoita Lappeenrannan kaupungin verkkosivut. Arkistoitu 3.2.2015. Viitattu 3.2.2015.
- ↑ Koskelainen, Jukka: Luontaistuotteet eivät tuo apua HS.fi. 1.10.2009. Viitattu 9.11.2021.
- ↑ Pullinen, Sari: Viimeinen kamppailu viilenneillä lakanoilla Etelä-Saimaa. 16.8.2001. Arkistoitu 10.7.2014. Viitattu 27.12.2011.
- ↑ Kejonen, Rauha: Annamari Marttinen - Ero Savon Sanomat. 4.9.2011. Arkistoitu 18.2.2015. Viitattu 18.2.2015.