Anjalankosken vesivoimalaitos
| Anjalankosken vesivoimalaitos | |
|---|---|
 Anjalankosken vesivoimalaitos |
|
| Valtio | Suomi |
| Sijainti | Kouvola, Inkeroinen [1] |
| Koordinaatit | |
| Valmistunut | 1983 [2] |
| Omistaja | Kemijoki Oyj [2] |
| Pato | |
| Tyyppi | gravitaatiopato |
| Vesistö | Kymijoen vesistö (14) |
| Joki tai koski | Ankkapurha, Kymijoki |
| Valuma-alue | 36 274,73 km² [4] |
| Keskivirtaama | 303 m³/s [5] |
| Pituus | noin 150 m [3][1] |
| Juoksutuskanavia | 2 [3] |
| Tyyppi | tulvaportti [3] |
| Kanavan pituus | 200 m [1] |
| Muu rakenne | 1 uittoaukko, 1 jääluukku [3] |
| Yläpuolinen patoallas | |
| Nimi | Kymijoki |
| Keskikorkeus | 32 m [1] |
| Alapuolinen allas | |
| Nimi | Koskenalus |
| Järvinumero | 14.111.1.026 |
| Pinta-ala | 69,07 ha [6] |
| Pituus | 1,1 km [1] |
| Leveys | 0,95 km [1] |
| Syvyys | 13,6 m [1] |
| Keskikorkeus | 22,0 m [1] |
| Voimalaitos | |
| Tyyppi | jokivoimalaitos |
| Käyttötarkoitus | vesivoima |
| Pudotuskorkeus | 9,7 m [2] |
| Turbiinit | 1 × Kaplan Bulb (20 MW) [2] |
| Kapasiteetti | 20 MW [2] |
| Vuosituotanto | 130 GWh [2] |
 Anjalankosken vesivoimalaitos |
|
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Anjalankosken vesivoimalaitos on Kymenlaaksossa Kouvolan Inkeroisissa Kymijoessa sijaitseva vesivoimalaitos, joka on toimintansa perusteella jokivoimalaitos. Voimalaitoksen kapasiteetti on 20 megawattia ja vuosituotanto on noin 130 gigawattituntia. Se sijaitsee Kouvolan keskustasta 19 kilometriä alavirtaan päin. Voimalaitoksen omistaa Kemijoki Oyj.[7][1][2]
Anjalankosken tehdasalueella sijaitsee vielä Anjalankosken polttovoimalaitos, jonka kapasiteetti on yli 400 megawattia, ja Inkeroisten vesivoimalaitos, jonka kapasiteetti on 17 megawattia. Kemijoki omistaa myös Inkeroisten voimalaitoksen.[8][2]
Pato ja yläpuolinen patoallas[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Voimalaitospato muodostuu uudesta ja vanhasta osasta. Vanhaan osaan voidaan lukea Inkeroisten vesivoimalaitos ja sen yhteyteen vuonna 1921–1922 rakennettu säännöstelypato [3]. Uuteen osaan luetaan erilliseen sivukanavaan rakennetun voimalaitoksen patorakenteet. Ne sijaitsevat 200 metriä pitkän ja noin 30 metriä leveän yläkanavan alapäässä.[1]
Noin 50 metriä pitkä säännöstelypato sijainti oli joenuoman oikealla puolella. Kun Anjalankosken voimala rakennettiin oikealle rannalle, jäi säännöstelypato voimaloiden väliin. Kivestä ja betonista rakennetussa säännöstelypadossa on kaksi tulva-aukkoa, joiden vedenvirtausta säädellään valssiluukuilla. Niiden rinnalla on uittokanavan aukko ja jääluukku. Ohijuoksutus purkautuu noin 200 metriä pitkään alakanavaan, joka jää oikean puolen maakaistaleen ja vasemman puolen museorakennuksen väliin. Näiden rinnalla on vielä Inkeroisten voimalan 30 metriä leveä tulokanava, jossa vedenvirtausta säädellään kolmella nostettavalla segmenttivälpällä. Se purkautuu suoraan joenuomaan.[1][3]
Yläpuolella sijaitsee 8,7 kilometrin päässä Myllykosken voimalaitos. Tätä joen osaa voidaan pitää kummankin voimalan yläaltaana. Altaan yläpäässä on keskivedenkorkeudeksi merkitty karttoihin 32,1 metriä mpy. ja alempana Salonsaaren yläpuolella 32,0 metriä, joka lienee myös voimalaitoksen yläpuolinen vedenpinnan keskikorkeus.[1]
-
Tulokanava
Voimalaitos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Voimalaitoksessa toimii yksi koneisto, jonka vesiturbiini on vaakasuuntainen Kaplan-turbiini. Tällaisia turbiineja kutsutaan Kaplan-Bulb-turbiineiksi. Kun tavallisen Kaplan-turbiinin pyörimisakseli on pystysuorassa, niin Kaplan-Bulb-turbiinin akseli on vaakasuorassa. Koska pyörivä siipikoneisto jää aina kokonaan vedenpinnan alle, jäävät myös vesiturbiini, akseli ja sähkögeneraattori vedenpinnan alapuolelle. Voimalan pudotuskorkeus on keskimäärin 9,7 metriä ja sen kapasiteetti on 20 megawattia. Sähkögeneraattori sijaitseekin omassa vedenalaisessa kammiossaan. Voimalan läpi virrannut vesi purkautuu tunnelin läpi noin 100-metriseen alakanavaan.[2][9]
Sähkögeneraattorin maksimiteho on 24 megavolttiampeeria ja se tuottaa sähköä 6,3 kilovoltin vaihtojännitteellä. Maksimivirta on siten 2 199,4 ampeeria. Sähkö johdetaan Tehtaanmäen sähköasemalle, jossa sen jännite nostetaan 110 kilovolttiin. Kemijoki ilmoittaa voimalaitoksen vuosituotannoksi 130 gigawattituntia.[9]
Hydrologiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Voimalaitos sijaitsee Kymijoessa kohdassa, jonka yläpuolisen valuma-alueen pinta-ala on 36 275 neliökilometriä [4]. Joen keskivirtaama (MQ) on ollut 303 kuutiometriä sekunnissa (m³/s, vuosina 1970–2023 [5]), keskiylivirtaama (MHQ) 468,15 m³/s ja keskialivirtaama (MNQ) 162,48 m³/s. Virtaama-arvot on mitattu vuosina 1981–2010. Pienin mitattu virtaama (NQ) on 97 m³/s, joka sattui viimeksi 3.8.1978, ja suurin virtaama (HQ) on 712 m³/s, joka mitattiin 13.1.1975.[10]
Historiaa ja uutisia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Voimalaitos valmistui vuonna 1983.[2]
Tammikuussa 2019 tapahtui voimalassa vesivahinko, kun veden alla sijaitsevassa turbiinisalin pohjakerroksessa sattui pumppuhäiriö. Saliin tulvi pari metriä vettä, jolloin tarvittiin palokunnan pumppausapua. Voimalaitos toimi koko ajan, kun pelastustoimi työskenteli ongelman parissa.[11]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h i j k l Anjalankosken vesivoimalaitos (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 2.5.2024.
- ↑ a b c d e f g h i j Voimalaitokset kemijoki.fi. Helsinki: Kemijoki Oy. Viitattu 2.5.2024.
- ↑ a b c d e f Myllykylä, Turkka: Suomen kulttuurihistoriallisesti arvokkaat sähköä tuottavat vesivoimalaitokset (PDF) (s. 85–91) 1995-1999. Museovirasto, Fortum Oyj. Viitattu 3.5.2024.
- ↑ a b Ekholm, Matti: Suomen vesistöalueet. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja – Sarja A 126. Helsinki: Vesi ja Ympäristöhallitus, 1993. ISBN 951-47-6860-4.
- ↑ a b Virtaamatiedot: Kaakkois-Suomi, Anjala (vuosilta 1981–2010), vesi.fi, Viitattu: 2.5.2024
- ↑ Koskenalus (14.111.1.026) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 2.5.2024.
- ↑ Opaskartta - Anjalankosken tehtaat (PDF) elearning.fi. StoraEnso Oy. Viitattu 2.5.2024.
- ↑ Ulenius, Juha: Voimalaitoksen sähkönjakelun kaukokäytön modernisointi (PDF) (s. 8–10) 2015. Kymenlaakson ammattikorkeakoulu. Viitattu 3.5.2024.
- ↑ a b Tuominiemi, Juha: Kymijoen Inkeroisten vesivoimalaitoksen sähköjärjestelmän lainsäädännöllisten vaatimusten selvitys ja teknistaloudellinen tarkastelu (PDF) (s. 36–42) 2021. Tampere: Tampereen yliopisto. Viitattu 3.5.2024.
- ↑ Virtaamatiedot: Kaakkois-Suomi, Anjalankoski (vuosilta 1970–2023), vesi.fi, Viitattu: 2.5.2024
- ↑ Tahkokorpi, Mirjam: Vesi nousi Anjalankosken voimalaitoksen turbiinisalissa kahden metrin korkeuteen – palokunta on pumpannut vettä pois yön ajan yle.fi. 30.1.2019. Helsinki: YLE. Viitattu 3.5.2024.
| Pääuoma | |
|---|---|
| Läntinen Hirvikoskenhaara | |
| Itäinen Pernoonhaara |