Amanda Nunes

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Amanda Nunes
Henkilötiedot
Syntynyt30. toukokuuta 1988 (ikä 36)
Salvador, Brasilia
Kansalaisuus  Brasilia
Vapaaottelija
Lempinimi Lioness
Aktiivisena 2008–
Pituus 173 cm
Paino 61 kg
Painoluokka kääpiösarja (2011–)
höyhensarja (2008–2011, 2018–)
Kätisyys oikea
Taistelutyyli brasilialainen jujutsu, judo, nyrkkeily[1]
Seura American Top Team
AMA Fight Club
MMA Masters
Tilastot
Ottelut 27
Voitot 22
– tyrmäyksellä 13
– luovutuksella 4
– päätöksellä 5
Tappiot 5
– tyrmäyksellä 2
– luovutuksella 2
– päätöksellä 1

Amanda Lourenço Nunes (s. 30. toukokuuta 1988 Salvador) on brasilialainen vapaaottelija. Hän on ollut joulukuusta 2018 lähtien UFC:n höyhensarjan mestari ja heinäkuusta 2022 lähtien kääpiösarjan mestari. Sitä ennen Nunes oli kääpiösarjan mestari vuosina 2016–2021. Hänestä tuli 29. joulukuuta 2018 UFC:n historian ensimmäinen naisottelija, joka on voittanut kahden eri painoluokan mestaruudet.

Vapaaottelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nunes aloitti vapaaottelu-uransa kotimaassaan Brasiliassa, jossa hän ottelu ensi kerran 8. maaliskuuta 2008. Nunes hävisi Ana Maria Índialle luovutuksella 35 sekunnissa. Hän otteli toisen ottelunsa saman vuoden toukokuussa, jonka Nunes voitti Paty Barbosaa vastaan 11 sekunnissa teknisellä tyrmäyksellä, kulmamiesten luovuttaessa ottelun. 2009 Nunes otteli kolmesti ja voitti kaikki ottelunsa teknisellä tyrmäyksellä. 2010 Nunes otteli vielä yhden ottelun ennen siirtymistään Yhdysvaltoihin. Hän kohtasi Ediane Gomesin Bitetti Combatissa helmikuussa, jolloin Nunes voitti kamppailunsa teknisellä tyrmäyksellä toisessa erässä.

Strikeforce[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nunes otteli ensimmäisen kerran Yhdysvalloissa tammikuussa 2011, jolloin hän kohtasi Julia Buddin Strikeforcessa. Nunes voitti avausottelunsa 14 sekunnissa tyrmäyksellä. Syyskuussa hän kohtasi Alexis Davisin, joka oli Raging Wolf -organisaation mestari. Nunes hävisi kamppailun toisen erän lopussa teknisellä tyrmäyksellä, kun Davis onnistui viemään hänet mattoon ja lyönnein sai Nunesin luovuttamaan. [2]

Nunesin oli määrä otella Cat Zinganoa vastaan syyskuussa 2012[3], mutta koko tapahtuma peruttiin, kun illan pääottelussa mestaruuttaan puolustanut Gilbert Melendez loukkaantui ennen kamppailua.

Invicta FC[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nunes siirtyi pian täysin naisille omistettuun vapaaotteluorganisaatioon Invictaan, jossa hän kohtasi vielä vapaaottelussa kokemattoman Raquel Pa'aluhin. Heinäkuussa 2012 käyty kamppailu päättyi Nunesin voittoon takakuristuksella ensimmäisessä erässä.

Tammikuussa 2013 Nunes kohtasi yhtä kokeneen Sarah D'Alelion, jolle hän hävisi tuomariäänin (30–26, 30–26, 30–26). Nunes sai ottelun aikana miinus pisteitä laittomasta potkusta.

UFC (2013–)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nunes siirtyi seuraavaksi UFC:hen, jossa hän otteli ensimmäisen kerran 3. elokuuta 2013 Sheila Gaffia vastaan kääpiösarjassa, UFC 163 -tapahtumassa Brasiliassa. Kamppailu päättyi ensimmäisessä erässä Nunesin voittoon teknisellä tyrmäyksellä lyönnein ja kyynärpääosumin.[4] Marraskuussa hän kohtasi entisen potkunyrkkeilyn mestarin Germaine de Randamien UFC: Fight for the Troops 3 -tapahtumassa. Edellisen ottelun tapaan Nunes voitti kamppailun teknisellä tyrmäyksellä ensimmäisessä erässä.[5]

2014 Nunes otteli yhden ottelun verran, joka käytiin syyskuussa UFC 178 -tapahtumassa, jossa hän pääsi ottelemaan samalla ensimmäistä kertaa pääkortilla. Nunes kohtasi voittamattoman Cat Zinganon, joka oli UFC:ssä voittanut kaksi ensimmäistä otteluaan Raquel Penningtonia ja entistä Strikeforcen mestaria Miesha Tatea vastaan. Nunes koki saman kohtalon ja hävisi kamppailunsa kolmannessa ja viimeisessä erässä teknisellä tyrmäyksellä.

2015 Nunes kohtasi ensimmäiseksi Shayna Baszlerin kotimaassaan Brasiliassa UFC Fight Night: Maia vs. LaFlare -tapahtumassa. Hän voitti maaliskuussa käydyn kamppailun teknisellä tyrmäyksellä potkaistuaan vastustajaansa jalkaan useaan kertaa, joka pakotti Baszlerin luovuttamaan. Elokuussa Nunes sai vastaansa Sara McMannin, joka oli vuotta aiemmin otellut naisten kääpiösarjan mestaruudesta. Nunes voitti kamppailun takakuristuksella ensimmäisessä erässä ja ansaitsi voiton myötä illan suoritus bonuksen.

2016 Nunes otteli entistä moninkertaista thainyrkkeilyn mestaria Valentina Ševtšenkoa vastaan UFC 196 -tapahtumassa. Kamppailu käytiin maaliskuussa Las Vegasissa, jossa Nunes voitti kamppailun tuomariäänin (29–28, 29–27, 29–27).

Kääpiösarjan mestaruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Voiton jälkeen Nunes pääsi ottelemaan naisten kääpiösarjan mestaruudesta Miesha Tatea vastaan 9. heinäkuuta 2016. Tate oli aiemmin maaliskuussa voittanut mestaruuden Holly Holmilta ja puolusti nyt ensimmäistä kertaa mestaruuttaan. Kamppailu käytiin UFC 200 -tapahtumassa, jossa Nunesin ja Taten välinen kamppailu oli illan pääottelu. Nunes voitti mestaruuden takakuristuksella ensimmäisessä erässä ja ansaitsi samalla illan suoritus bonuksen.

Nunes puolusti ensimmäisen kerran mestaruuttaan 30. joulukuuta 2016 Ronda Rouseyta vastaan, joka oli pitänyt vuoden taukoa menetettyään mestaruuden marraskuussa 2015. Kamppailu käytiin UFC 207 -tapahtumassa, joka oli samalla toinen kerta peräkkäin, kun Nunes on ollut UFC-tapahtuman pääottelussa. Nunes onnistui puolustamaan mestaruuttaan teknisellä tyrmäyksellä 48 sekunnissa, kun Rousey ei kyennyt enää seisaallaan puolustautumaan Nunesin lyönneiltä. Nunes palkittiin myös kolmannen kerran urallaan illan suoritus bonuksella.

Nunes puolusti toisen kerran mestaruuttaan 9. syyskuuta 2017 Valentina Ševtšenkoa vastaan, jonka hän oli voittanut aiemmin tuomariäänin 2016. Ottelu käytiin Kanadassa, UFC 215 -tapahtumassa, jossa se oli myös illan pääottelu. Nunes onnistui puolustamaan mestaruuttaan hajaäänin (47–48, 48–47, 48–47).[6]

Nunesin kolmas kerta puolustaessaan kääpiösarjan mestaruutta tapahtui 12. toukokuuta 2018 Raquel Penningtonia vastaan. Nunes oli jo voittanut pahimmat haastajansa ja Pennington oli voittanut neljä ottelua peräkkäin, joista viimeisin oli Miesha Tatea vastaan. UFC 224 -tapahtumassa käyty kamppailu oli neljäs peräkkäinen pääottelu Nunesille. Se käytiin samalla myös Brasiliassa, jossa Nunes puolusti onnistuneesti mestaruuttaan teknisellä tyrmäyksellä ottelun viidennessä ja viimeisessä erässä lyönnein.[7]

Kahden sarjan mestari[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nunes sai tilaisuuden otella seuraavaksi naisten höyhensarjan mestaruudesta, kun hallitseva mestari Cris Cyborg etsi uutta haastajaa. Cyborg oli puolustanut UFC mestaruuttaan kahdesti ja ei ollut hävinnyt otteluakaan 13 vuoteen. Kamppailu käytiin 29. joulukuuta 2018 UFC 232 -tapahtumassa illan toisena pääotteluna. Nunes voitti kamppailun tyrmäyksellä 51 sekunnissa ja teki samalla historiaa olemalla ensimmäinen nainen UFC:n historiassa, joka on voittanut kahden eri painoluokan mestaruudet ja pitänyt niitä samanaikaisesti hallussaan. Nunes palkittiin myös tyrmäyksestä illan suoritus bonuksella, joka oli hänen uran neljäs.

Höyhensarjan mestaruuden jälkeen Nunes ilmoitettiin puolustavan kääpiösarjan mestaruuttaan Holly Holmia vastaan 6. heinäkuuta 2019. Nunes voitti ottelun ensimmäisen erän tyrmäysvoitolla.[8] Joulukuussa 2019 hän voitti UFC 245 -tapahtumassa Germaine de Randamien kääpiösarjan mestaruusottelussa. Nunes voitti ottelun yksimielisellä päätöksellä.[9] Nunes puolusti ensimmäisen kerran höyhensarjan mestaruuttaan kesäkuussa 2020 UFC 250:ssa Felicia Spenceriä vastaan. Nunes voitti ottelun yksimielisellä päätöksellä.[10] Hän puolusti menestyksekkäästi höyhensarjan mestaruuttaan Megan Andersonia vastaan maaliskuussa 2021 UFC 259:ssa. Hän voitti ottelun ensimmäisessä erässä luovutusvoitolla.[11] Nunesin piti puolustaa kääpiösarjan mestaruuttaan Julianna Peñaa vastaan UFC 265 -tapahtumassa, mutta alkuperäinen ottelu jouduttiin siirtämään Nunesin COVID-19-tartunnan takia.[12] Mestaruusottelu käytiin lopulta UFC 269:ssa joulukuussa 2021. Peña voitti ottelun toisessa erässä. Peñan voiton todennäköisyys arvioitiin etukäteen pieneksi.[13] Uusintaottelussa UFC 277:ssa Nunes voitti Peñan yksimielisellä päätöksellä.[14]

Saavutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ultimate Fighting Championship
  • Kääpiösarjan mestaruus (kahdesti; puolustanut viisi)
  • Höyhensarjan mestaruus (kerran; puolustanut kahdesti)
  • UFC historian ensimmäinen naisottelija, joka on pitänyt hallussaan kahden eri painoluokan mestaruutta samanaikaisesti.
  • Illan suoritus (viidesti)

Maininnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

MMAJunkie.com
  • 2015 Elokuu kuukauden luovutusvoitto vs. Sara McMann
  • 2018 Vuoden naisottelija
MMA Weekly

2018 Vuoden tyrmäys vs. Cris Cyborg

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Amanda Nunes MMA-Core Viitattu 18.4.2018 (englanniksi)
  2. ↑ Strikeforce: “Barnett vs Kharitonov” Play-By-Play & Results mmarising.com Viitattu 10.4.2019 (englanniksi)
  3. ↑ Amanda Nunes vs Cat Zingano Set For September 29 Strikeforce mmarising.com 29.8.2012 Viitattu 11.4.2019 (englanniksi)
  4. ↑ Amanda Nunes Stops Sheila Gaff At UFC 163 In Brazil mmarising.com 3.8.2013 Viitattu 11.4.2019 (englanniksi)
  5. ↑ Alexis Davis, Amanda Nunes Victorious At UFC Fight Night 31 mmarising.com 6.11.2013 Viitattu 12.4.2019 (englanniksi)
  6. ↑ UFC 215 results: Amanda Nunes edges out Valentina Shevchenko, remains women’s 135 champ (Arkistoitu – Internet Archive) bloodyelbow.com 10.9.2017 Viitattu 12.4.2019 (englanniksi)
  7. ↑ Raquel Pennington wanted UFC 224 fight stopped after fourth, but corner talked her out of it mmajunkie.com 13.5.2018 Viitattu 12.4.2019 (englanniksi)
  8. ↑ Dan Doherty: UFC 239 Results: Amanda Nunes Gives Holly Holm Taste of Own Medicine, Wins by Head Kick KO 6. heinäkuuta 2019. Cageside Press. Viitattu 6.4.2023. (englanniksi)
  9. ↑ Damon Martin: UFC 245 results: Amanda Nunes outgrapples Germaine de Randamie to retain title 15. joulukuuta 2019. MMA Fighting. Viitattu 6.4.2023. (englanniksi)
  10. ↑ Damon Martin: Amanda Nunes completely dominates Felicia Spencer in lopsided decision to defend title at UFC 250 7. kesäkuuta 2020. MMA Fighting. Viitattu 6.4.2023. (englanniksi)
  11. ↑ Jay Anderson: UFC 259 Results: Amanda Nunes Stuns, Submits Megan Anderson 7. maaliskuuta 2021. Cageside Press. Viitattu 6.4.2023. (englanniksi)
  12. ↑ Mike Bohn ja Nolan King: Amanda Nunes' positive COVID-19 test scraps UFC 265 title defense 29. heinäkuuta 2021. MMA Junkie. Viitattu 6.4.2023. (englanniksi)
  13. ↑ Damon Martin: UFC 269 results: Julianna Pena shocks the world, taps out Amanda Nunes to become bantamweight champion 12. joulukuuta 2021. MMA Fighting. Viitattu 6.4.2023. (englanniksi)
  14. ↑ Eddie Mercado: UFC 277 results: Amanda Nunes reclaims 135 lbs title with lopsided decision over Julianna Pena 31. heinäkuuta 2022. BLoody Elbow. Viitattu 6.4.2023. (englanniksi)
UFC:n naisten kääpiösarjan mestarit

2010-luku:

YhdysvallatRonda Rousey (2012–2015)
YhdysvallatHolly Holm (2015–2016)
YhdysvallatMiesha Tate (2016)
BrasiliaAmanda Nunes (2016–2021)

2020-luku:

YhdysvallatJulianna Peña (2021–2022)
BrasiliaAmanda Nunes (2022–)
UFC:n naisten höyhensarjan mestarit

2010-luku:

AlankomaatGermaine de Randamie (2017)
BrasiliaCris Cyborg (2017–2018)
BrasiliaAmanda Nunes (2018–)
Auktoriteettitunnisteet Muokkaa Wikidatassa
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Amanda_Nunes&oldid=22405656”