Amadou Seydou Traoré
Amadou Seydou Traoré (1929 Niafunké – 4. syyskuuta 2016 Bamako) oli malilainen opettaja, kirjakauppias ja kirjankustantaja. Hän osallistui aktiivisesti myös poliittiseen toimintaan.
Traoré syntyi William Ponty -koulussa opiskelleen posti- ja lennätinlaitoksen virkailijan perheeseen. Poika kävi koraanikoulun ja isänsä ystävän Mamadou Konatén johtaman Bamako Couran maaseutukoulun, jossa hän sai asuinpaikkansa mukaan nimen Amadou Djicoroni. Traoré jatkoi opintojaan Terrasson de Fougèresin lukiossa ja Katibougoun normaalikoulussa. Päästyään koulusta vuonna 1947 hän ryhtyi valmistautumaan ylioppilaskokeisiin, mutta joutui isänsä kuoltua aloittamaan työn opettajana.[1]
Marksilaisuudesta ja sosialismista kiinnostunut Traoré osallistui Sudanin liiton toimintaan, minkä johdosta hänet siirrettiin Bougounin piirin Garalon kouluun vuonna 1950. Hän palasi Bamakoon vuonna 1956 ja suoritti koulutarkastajana toimiessaan ylioppilastutkinnon. Vuoden 1958 kansanäänestyksessä Traoré kampanjoi puoluelinjan vastaisesti täyden itsenäisyyden puolesta, minkä johdosta hänet erotettiin virastaan.[1]
Traoré perusti ystäviensä kanssa kommunistisen Afrikan itsenäisyyspuolueen Sudanin osaston ja ryhtyi työskentelemään vaimonsa kanssa omassa Étoile noire -nimisessä kirjakaupassaan. Vuonna 1959 hän liittyi puoluetovereineen Modibo Keïtan kutsusta Sudanin liittoon. Traoré kävi Ranskassa, DDR:ssä, Neuvostoliitossa, Intiassa ja Kiinassa hankkimassa tukea kirjakaupalleen, jonka hän vuonna 1961 lahjoitti vastikään itsenäistyneelle Malin valtiolle. Siitä muodostettiin kolme Traorén johtamaa valtionyhtiötä: kirjakauppayhtiö Librairie populaire, kustannusliike Éditions populaires ja elokuvatoimisto Office cinématographique national du Mali. Traoré toimi kirjapaino-, lehdistö ja kirja-alan ammattiliiton pääsihteerinä ja Sudanin liiton politbyroon lehdistö- ja propagandaosaston varapuheenjohtajana. Hän vastasi myös puoluekoulujen antamasta ideologisesta opetuksesta.[1]
Traoré pidätettiin vuoden 1968 sotilasvallankaappauksen yhteydessä ja hänet lähetettiin kymmeneksi vuodeksi vankilaan Kidaliin. Hän kuului viimeisten vapautettujen poliittisten vankien ryhmään vuonna 1978. Sékou Touré kutsui Traorén Guineaan ja pyysi häntä jäämään poliittiseksi pakolaiseksi, mutta Traoré palasi Maliin, jossa hänet nimitettiin perusopetuksen tarkastusviraston neuvonantajaksi Nioroon. Opettajien ja kulttuurityöntekijöiden ammattiliiton jäsenenä Traoré osallistui Sudanin liiton salaiseen toimintaan työpaikoillaan eri puolilla maata. Vuonna 1984 hänet nimitettiin Bamakon pedagogisen insituutin osastopäälliköksi. Hän erosi virastaan vuonna 1986 välttyäkseen osallistumasta Malin kansan demokraattisen liiton toimintaan.[1]
Ystäviensä ja ammattiliittojen avulla Traoré sai vuonna 1988 takaisin kirjakauppansa, jonka maan hallitus oli päättänyt yksityistää. Hän muodosti siitä osakeyhtiön, jossa oli mukana myös Alpha Oumar Konarén johtajama Jamana-kulttuuriosuuskunta. Lokakuussa 1990 Traoré osallistui Alliance pour la démocratie au Mali -järjestön perustamiseen, joka oli kaatamassa presidentti Moussa Traorén hallintoa maaliskuussa 1991.[1]
Vuonna 1992 Traoré perusti oman kirjakaupan ja kustannusliikkeen. Hän toimi Sudanin liiton lehdistösihteerinä ja poliittisena sihteerinä, kirjoitti kirjoja, juonsi radio-ohjelmia ja keräsi historiallista aineistoa. Traoré jätti Sudanin liiton syksyllä 2002 ja teki jonkin aikaa yhteistyötä Oumar Marikon SADI-puolueen kanssa. Hän jatkoi osallistumista myös erilaiseen yhdistystoimintaan.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||
