Aito Ojala
Aito Ilmo Ojala (7. elokuuta 1926 Seinäjoki – 18. lokakuuta 2023 Helsinki)[1] oli suomalainen tekniikantutkija. Hän toimi vuonna 1989 Lappeenrannan teknillisen korkeakoulun energiatalouden professorina. Hänen tutkimuskohteitaan olivat turbiinit ja voimalaitosoppi.[2]
Ojala tuli ylioppilaaksi Seinäjoen tyttölyseosta 1945. Diplomi-insinööriksi Ojala valmistui Teknillisestä korkeakoulusta vuonna 1952. Tekniikan tohtoriksi hän väitteli 1968. Ojala oli Insinööritoimisto Aito Ojalan toimitusjohtaja vuodesta 1969. Ojala toimi Helsingin kaupungin sähkölaitoksen apulaiskäyttöinsinöörinä vuosina 1952–1953 ja SLY:n tutkimusinsinöörinä 1954. Ekonon insinöörinä Ojala oli 1956–1968. Helsingin teknillisen oppilaitoksen tuntiopettajana Ojala oli 1960–1969 ja Teknillisen korkeakoulun virkaatekevänä energiatalouden ja voimalaitosopin professorina 1971–1974.[3]
Vuonna 2018 Ojala promovoitiin Aalto-yliopiston riemutohtoriksi[4] ja vuonna 2017 Ojalalle myönnettiin sotaveteraanina Suomen Valkoisen Ruusun I luokan mitali.[5]
Ojalan vanhemmat olivat Emil Ojala ja Elli (o.s. Wilkki). Puoliso on Liisa (o.s. Dahlström). Ojalan veli oli kirjallisuudentutkija Aatos Ojala.[2][3]
Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Energiatalouden ja voimalaitosopin perusteet, Otakustantamo, 1974[6]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Kuolinilmoitus. Helsingin Sanomat 3.12.2023, s. B 30.
- ↑ a b Facta 2001, Täydennysosa 1990, WSOY 1990, s. 383
- ↑ a b Ojala, Aito Ilmo, Tekniikan akateemiset ja arkkitehdit 2011 (M-Ö), sivu 214, julkaisijat TEK/TFiF/SAFA/RIL, Saarijärvi 2012
- ↑ Aalto-yliopisto: Uudet tohtorit otettiin akateemisen yhteisön jäseniksi aalto.fi. 18.6.2018. Viitattu 3.11.2022.
- ↑ Suomen Valkoisen Ruusun ja Suomen Leijonan ritarikunnat: 27.4.2017 Kansallinen Veteraanipäivä ritarikunnat.fi. Viitattu 3.11.2022.
- ↑ Energiatalouden ja voimalaitosopin perusteet finna.fi. Arkistoitu 26.7.2020. Viitattu 26.7.2020.