Airokala
| Airokala | |
|---|---|
 Airokala näytteillä Wienin museossa |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Yläluokka: | Luukalat Osteichthyes |
| Luokka: | Viuhkaeväiset Actinopterygii |
| Alaluokka: | Neopterygii |
| Lahko: | Kiiltolahnakalat Lampridiformes |
| Heimo: | Airokalat Regalecidae |
| Suku: | Regalecus |
| Laji: | glesne |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
Airokala (Regalecus glesne) 6–8 metrin pituinen ja ruumiltaan litteän nauhamainen syvänmeren kala. Se on yksi maailman pisimmäksi kasvavista kalalajeista.[3]
Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Airokala on aikuisena tavallisesti 6–8 metrin pituinen ja ruumiltaan litteän nauhamainen syvänmeren kala. Suurimmat dokumentoidut yksilöt ovat olleet 11 metrin ja 272 kilogramman kokoisia, mutta jopa 17 metrin pituisia yksilöitä on löydetty.
Airokalan muutama ensimmäinen selkäruoto on pidentynyt silmiinpistäväksi harjaksi, ja sen punainen selkäevä on lähes ruumiin pituinen. Rintaevät ovat myös nauhamaisesti pidentyneet. Kalan ruumis on hopeansinenhohtoinen, tummien täplien ja mustien viirujen kirjoma.[5]
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Airokala esiintyy kaikissa lämpimissä merissä, myös Välimeressä.[6]
Sen arvioidaan elävän 20–200 metrin syvyydessä.[5]
Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lajin elintavoista tiedetään niukasti. Tiedot perustuvat lähinnä rantaan ajautuneisiin yksilöihin.[5] Ruokavalio koostuu pienistä kaloista, kalmareista ja äyriäisistä. Airokalan on havaittu syövän pystyasennossa, pää pintaa kohti. Tällä tavoin kala oletettavasti havaitsee saaliinsa ääriviivat. Ruokaillessa se liikkuu vertikaalisesti, ruumis suorassa, muodostamalla selkäevällä aaltomaista liikettä.
Airokalan tiedetään pystyvän tarvittaessa autotomiaan eli itsetypistykseen, jossa osa ruumiin takaosasta irrotetaan. Tämä voi tapahtua useita kertoja kalan elinaikana, eikä se ilmeisesti vahingoita tärkeitä sisäelimiä.
Heinäkuussa 2008 tutkijat onnistuivat luultavasti ensimmäistä kertaa kuvaamaan elävää yksilöä kauko-ohjattavia sukellusaluksia käyttämällä. Yksilön arvioitiin olevan noin 5–10 metriä pitkä.[7]
Monella kielellä airokalaa kutsutaan ”sillikuninkaaksi”. Suomeksi sillikuningas tarkoittaa kuitenkin kokonaan toista kalalajia.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Regalecus glesne (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). (englanniksi)
- K. E. Carpenter, ed. (2002) The living marine resources of the western central atlantic. Volume 2: Bony fishes part 1. United Nations, Food and agriculture organization.[vanhentunut linkki] ISBN 92-5-104825-8
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Smith-Vaniz, W.F.: Regalecus glesne IUCN Red List of Threatened Species. Version 2015.4. 2015. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 12.1.2016. (englanniksi)
- ↑ Regalecus glesne Ascanius, 1772 WORMS. Viitattu 17.3.2024.
- ↑ Jättimäinen airokala tallentui tutkijoiden filmille YLE Uutiset. 9.2.2010. Viitattu 12.5.2010.
- ↑ http://www.thailandroad.com/trevor/naga.html
- ↑ a b c Oarfish Scientific name: Regalecus glesne Australian Museum. Viitattu 17.3.2024.
- ↑ Regalecus glesne Florida Museum. Viitattu 17.3.2024.
- ↑ http://news.bbc.co.uk/earth/hi/earth_news/newsid_8501000/8501251.stm