Äänipeli
Äänipeli on elektroninen peli, jonka toiminta perustuu ääneen. Videopeleistä poiketen äänipeleissä ei yleensä ole näyttöä.
Äänipelit kehitettiin sokeille ja niitä kehittivät aluksi harrastajat. Kiinnostus äänipelejä kohtaan on kasvamassa. Useimmat äänipelit toimivat tietokoneella, mutta myös kannettaville laitteille ja pelikonsoleille on olemassa muutamia äänipelejä.
Äänipelien historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elektroniikkapeli mielletään yleensä synonyymiksi videopelille. Elektroniikkapelit ja videopelit ovat kehittyneet rinnakkain ja videopelit ovat yleensä saaneet huomattavasti enemmän huomiota. Huolimatta varhaisten videopelien karkeasta grafiikasta ja pienistä näytöistä, ne kuitenkin muodostivat elektronisten pelien pääasiallisen markkinan.
Kolikkopelit ja kertakäyttöiset pelit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1974 Atari julkaisi pelin Touch Me, joka oli ensimmäinen äänipeli. Pelissä oli valoja, jotka vilkkuivat yhdessä pelistä kuuluvan äänen kanssa. Peli oli tyypiltään muistipeli, jossa pelaajan piti toistaa pelin soittama ääniketju painamalla laitteessa olevia painikkeita. Vaikka pelissä oli sekä visuaalinen, että ääneen perustuva elementti, oli pelin pelaaminen mahdollista myös sokeille.
Touch me-pelin saavuttaman suosion myötä vuonna 1978 Milton Bradley julkaisi kannettavan pelin nimeltä Simon. Touch Me kilpaili pääasiassa visuaalisten kolikkopelien kanssa ja oli näin ollen vain pienehkö menestys. Simon oli kannettava mikä mahdollisti sille huomattavasti suuremman markkinan. Pelistä tulikin välittömästi menestys ja 1980-luvulla pop-kulttuurin symboli.
Simonia seuranneina vuosikymmeninä pelistä julkaistiin useita muunnelmia. Vuonna 1996 julkaistiin kannettava peli Bop It, joka perustui Touch Men ideaan. Pelistä on julkaistu useita versioita: Bob It Extreme (1998), Bob It Extreme 2 (2002–2003), Zing-It, Top-It ja Loopz (2010).
Puhesyntetitaattorit ja PC[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ennen graafisten käyttöjärjestelmien kehittymistä useimmat kotitietokoneet käyttivät tekstipohjaista järjestelmää, kuten DOS. Tekstipohjaisuuden takia tietokoneiden käyttö oli suhteellisen helppoa myös näkövammaisille. Puhesyntetisaattori-ohjelmiston avulla näytöllä näkyvä teksti voitiin muuntaa ääneksi. Samalla myös tekstipohjaiset tietokonepelit olivat näkövammaisten käytettävissä. Ensimmäinen yleisesti käytössä ollut puhesyntetisaattori oli Apple Computersin vuonna 1984 julkaisema MacInTalk.
Tietokoneiden muuttuessa monimutkaisemmiksi, hieman ennen graafisten käyttöjärjestelmien kehittymistä, suhtautuminen esteettömyyttä kohtaan alkoi muuttua. Graafisuuden yleistymisen myötä kuilu näkevien ja näkövammaisten välillä alkoi kasvaa. Markkinoiden painottuessa visuaalisuuteen, tietokoneet kehittyivät yhä graafisemmiksi ja peleihin ryhdyttiin kehittämää kolmiulotteista grafiikkaa. Sokeat pelaajat joutuivat tyytymään huomattavasti arkisempiin peleihin, kuten laivanupotuksen ja Blackjackiin.
Videopelien kukoistaessa, harrastelijat ryhtyivät tekemään peleistä ääneen pohjautuvia versioita. Aikanaan ryhdyttiin kehittämään puhtaasti ääneen pohjautuvia pelejä. Erityisesti kolmiulotteisen äänen kehittymisen myötä pelien kehittämiselle avautui uusia mahdollisuuksia. Kolmiulotteisuuden avulla voidaan esittää esimerkiksi esineiden sijainti. Äänen tulosuunnan lisäksi myös äänen voimakkuutta ja sävyä muuttamalla voidaan kuvata pelin maailmaa.
Konsolipelit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nykyisin äänipelejä kehittävät pienet yritykset, joissa pelin kehitysryhmä voi koostua 1–4 henkilöstä. Pelit suunnitellaan pääasiassa näkövammaisille. Kiinnostus ääniepelejä kohtaan on kasvamassa johtuen yleisestä kiinnostuksen kasvusta tietokonepelien esteettömyyden kohtaan. Kaupallinen kiinnostus äänipelejä kohtaan on kasvanut vakaasti viimeksi matkapuhelinten pelien kehittymisen myötä.
Konsolipelien osalta äänipelit eivät ole juurikaan kehittyneet. Yksi poikkeus on ollut äänielementtien käyttäminen japanilaisen WARP-yhtiön (aiemmin EIM) tuottamissa peleissä. Vuonna 1997 WARP kehitti Sega Saturn -pelikonsolille, ja myöhemmin Sega Dreamcast -konsolille, pelin Real Sound, jossa ei ollut ollenkaan visuaalisia elementtejä vaan perustui täysin ääneen.
Nintendo on myös osoittanut kiinnostusta äänipelaamista kohtaan. Heinäkuussa 2006 Nintendo julkaisi kokoelman äänipelejä nimellä Soundvoyager osana Digiluxe-sarjaa. Digiluxe koostuu 7 Game Boy Advance -konsolille suunnitellusta pelistä.
Puhesyntetisaattoria hyödyntävät pelit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Puhesyntetisaattoriohjelmistojen kehittyminen on mahdollistanut perinteisten videopelien muuntamisen ääneen pohjautuviksi. Soveltuvat pelit eivät pohjaudu ainoastaan visuaalisiin elementteihin, mikä mahdollistaa niiden sovittamisen ääntä käyttäviksi. Alussa vain tekstipohjaisia pelejä voitiin muuntaa, mutta nykyään myös monimutkaisempia pelejä voidaan sovittaa ääneen pohjautuviksi.
