Wolfram Eilenberger

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Wolfram Eilenberger 2016.

Wolfram Eilenberger (s. 1972 Freiburg im Breisgau, Saksan liittotasavalta[1]) on saksalainen filosofi[2] ja mediapersoona.[3]

Elämä ja työ

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eilenberger on opiskellut filosofiaa, psykologiaa ja romanistiikkaa Heidelbergin, Turun ja Zürichin yliopistoissa. Hän väitteli tohtoriksi 2007 Zürichissä Mihail Bahtinin kulttuurifilosofiasta.[1]

Eilenberger on vuodesta 1999 ollut julkisuudessa keskustelijana, muun muassa kirjoittanut kolumneja Die Zeitiin[2] ja berliiniläiseen Der Tagesspiegeliin.[1] Hän on vuodesta 2003 ollut kuukausilehti Ciceron ”filosofinen kirjeenvaihtaja”.[2] Hän on päätoimittajana lehdessä Philosophie Magazins, jota hän oli myös perustamassa.[1]

Eilenbergerin teoksille on ominaista filosofisen näkökulman käyttö hänen käsitellessään politiikkaa, arjen kulttuuria ja urheilua. Hän on kirjoittanut lisäksi filosofisia tietokirjoja, joita on käännetty useille kielille.

Tammikuusta 2010 alkaen Eilenberger on työskennellyt opettajana Kanadassa Toronton yliopistossa.[2] Hänen puolisonsa, entinen suomalainen koripalloilija Pia Päiviö opettaa yliopistossa suomen kieltä ja kirjallisuutta. Perhe asuu Berliinissä ja Torontossa. He tutustuivat vaihto-oppilaina Espanjassa, ja heillä on kaksi lasta.[4]

Eilenberger sai 2007 DFB:n valmentajalisenssin,lähde? ja hän kuuluu saksalaisten kirjailijoiden jalkapallomaajoukkueeseen (Autonama).[2]

Vapauden tuli

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Osmo Pekonen väittää Kanava-kritiikissään, että Eilenbergerin Vapauden tuli. Filosofian pelastus synkkinä aikoina 1933–1943 on plagiaatti ranskalaisen Sylvie Courtine-Denamyn (1947–2914) teoksesta Trois femmes dans de sombres temps.[3] Kirjan suomentaja Tommi Uschanov tyrmää Pekosen väitteen ja toteaa, että vaikka aihepiiri on sama, puolet Eilenbergin kirjasta käsittelee muita henilöitä kuin Courtine-Denamy. Hän myös selventää Pekosen käyttämää käsitettä "plagiointi": samojen henkilöiden samojen elämänvaiheiden kuvaaminen ei ole plagiointia. Kirjojen nimen yhtäläisyyden hän selittää sillä, että molempien kirjojen pääkohteisiin kuuluu Hannah Arendt, jonka englanninkielisen kirjan nimi on Men in Dark Times. Se liittyy Arendtiin niin tavaramerkkimäisesti, että Arendtia käsittelevä kirjallisuus hyödyntää sitä usein otsikoissaan.[5] Uschanovin suomennos saa kiitosta niin Pekoselta[3] kuin Helsingin Sanomien Jussi Ahlrothiltakin: "[K]äännös on sujuvuudessaan lähes näkymätön",[6] kuten myös Kalle Haataselta: "Tommi Uschanov on kääntänyt kirjan sujuvuudella, joka vastaa alkuperäistä laitosta."[7]

  • Philosophie für alle, die noch etwas vorhaben. Berlin Verlag, 2005.
  • Lob des Tores: 40 Flanken in Fußballphilosophie. BvT, 2006.
  • This is not America: Philosophen sprechen über die Lage des Landes. Matthes und Seitz, 2008
  • Das Werden des Menschen im Wort: Eine Studie zur Kulturphilosophie M. M.Bachtins. Chronos, 2009
  • Kleine Menschen, grosse Fragen: 20 philosophische Fragen für die Erwachsenen von morgen – und heute. Berlin Verlag, 2009
  • Finnen von Sinnen: Von einem, der auszog, eine finnische Frau zu heiraten. Blanvalet, 2010. (Omaelämäkerrallinen romaani.)
  • Zeit der Zauberer: Das große Jahrzehnt der Philosophie 1919–1929. Klett-Cotta 2018. ISBN 978-3-6089-4763-2.
  • Taikurien aika: Filosofian suuri vuosikymmen 1919–1928. Suomentanut Tommi Uschanov. Siltala 2019. ISBN 978-952-234-550-9
  • Vapauden tuli (Feuer der Freiheit). Suomentanut Tommi Uschanov. Siltala 2021.
  1. a b c d Wolfram Eilenberger, Litagentur.com. Viitattu 23.3.2022 (saksaksi) (Archive.org)
  2. a b c d e Ritter, Bettina: Profil: Einsichten in ein fremdes Land. Deutschlandradio 30.3.2010. Viitattu 23.3.2022. (saksaksi) (Archive.is)
  3. a b c Pekonen, Osmo: Arveluttava plagiaatti. Kanava 2/2022, s. 78–79.
  4. Becker, Leena: Euroopan vierain kansa. Helsingin Sanomat, 1.4.2010, s. C 2.
  5. Tommi Uschanov, Vastine Osmo Pekoselle. Kanava 3/2022, s. 60–61
  6. Jussi Ahlroth, Länsimaisen ajattelun tarina on edelleen miesten tarina, Helsingin Sanomat 28.11.2021, viitattu 5.6.2024
  7. Kalle Haatanen, Vapauden tuli. Filosofia synkkinä vuosina 1933 -1943, 18.9.2022, viitattu 5.6.2024

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]