Vinkristiini

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Vinkristiini
Vinkristiini
Systemaattinen (IUPAC) nimi
(3aR,3a1R,4R,5S,5aR,10bR)-metyyli-4-asetoksi-3a-etyyli-9-((5S,7S,9S)-5-etyyli-5-hydroksi-9-(metoksikarbonyyli)-2,4,5,6,7,8,9,10-oktahydro-1H-3,7-metano[1]atsasykloundekino[5,4-b]indol-9-yyli)-6-formyyli-5-hydroksi-8-metoksi-3a,3a1,4,5,5a,6,11,12-oktahydro-1H-indolitsino[8,1-cd]karbatsoli-5-karboksylatti
Tunnisteet
CAS-numero 57-22-7
ATC-koodi L01CA02
PubChem CID 5978
DrugBank DB00541
Kemialliset tiedot
Kaava C46H56N4O10 
Moolimassa 824,958 g/mol
SMILES Etsi tietokannasta: eMolecules, PubChem
Fysikaaliset tiedot
Sulamispiste 220 °C
Farmakokineettiset tiedot
Hyötyosuus ?
Proteiinisitoutuminen 75 %
Metabolia Hepaattinen
Puoliintumisaika 19–155 tuntia
Ekskreetio Renaalinen
Terapeuttiset näkökohdat
Raskauskategoria

?

Reseptiluokitus


Antotapa Intravenoosi

Vinkristiini on vinka-alkaloideihin kuuluva sytostaattisena syöpälääkkeenä käytettävä aine. Sitä saadaan eristetyksi kasveista: pikkutalviosta (Vinca minor) ja ruusukatarasta (Catharanthus roseus), joka tunnettiin aikaisemmin nimellä punatalvio (Vinca rosea). Vinkristiinin jälkeen on tullut muitakin vinka-alkaloideja lääkeainemarkkinoille antineoplastisiksi aineiksi eli syöpälääkkeiksi. Se annetaan parenteraalisesti, lähinnä iv. -muodossa.

Vinkristiinin käyttö on mullistanut erityisesti lasten leukemian hoidon. Aiemmin siihen kuolivat lähes kaikki, nykyisin ei juuri kukaan. Ainetta ei kuitenkaan voida syntetisoida, sillä sen rakenne on niin monimutkainen. Grammaan lääkettä menee 500 kiloa kasvinlehtiä, ja hinta on 13 000 euroa. Syntetisointia selvitetään EU:n rahoittamassa tutkimuksessa VTT:ssä.[1]

Lääkeainemarkkinoilla vinkristiinin tuotenimi on ollut Oncovin. Oncovinia valmistetaan ainakin Pohjoismaista Tanskassa. Vinkristiinin lääkelyhennös on VCR.

Sivuvaikutuksinaan vinkristiini saattaa aiheuttaa tuntoaistillisia häiriöitä (parestesiaa) sekä lihasheikkoutta. Verimuutokset ovat toinen mahdollinen haittavaikutus.

Erityistä huomioitavaa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lääkeainetta saa antaa ainoastaan suonensisäisesti (iv), sillä intratekaalinen antotapa (likvoriin, eli selkäydinnesteeseen tapahtuva injisointi) voi koitua jopa kuolettavaksi.[2] Lääkeainepistoksen (iv) osuessa laskimon ulkopuolelle taikka lävistäessä heikosti suonen saattaa pistoskohta tulehtua ja turvota.

  • Tuomi, Alfering & Olli: Lääkkeet ja niiden käyttö, SHKS/WSOY, 1977 Porvoo ISBN 951-0-06936-1 (s. 114)
  1. Jaana Savolainen, Uutta liiketoimintaa marjoista: Punatalvio parantaa lasten leukemiaa. Helsingin Sanomat 14.2.2014 s. A29
  2. Fimea

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]