Viimeiseen hengenvetoon

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee elokuvaa. Nimen muista merkityksistä katso Viimeiseen hengenvetoon (täsmennyssivu).
Viimeiseen hengenvetoon
À bout de souffle
Ohjaaja Jean-Luc Godard
Käsikirjoittaja Jean-Luc Godard
Tuottaja Georges de Beauregard
Säveltäjä Martial Solal
Kuvaaja Raoul Coutard
Leikkaaja Cécile Decugis
Lila Herman
Tuotantosuunnittelija Claude Chabrol
Pääosat Jean-Paul Belmondo
Jean Seberg
Valmistustiedot
Valmistusmaa Ranska
Tuotantoyhtiö Les Productions Georges de Beauregard
Société Nouvelle de Cinématographie
Levittäjä UGC
Netflix
Ensi-ilta 16. maaliskuuta 1960
11. syyskuuta 1964 (Suomi)
Kesto 90 min
Alkuperäiskieli englanti, ranska
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Viimeiseen hengenvetoon (À bout de souffle) on ranskalaisen Jean-Luc Godardin ohjaama draamaelokuva vuodelta 1960 ja yksi Ranskan uuden aallon elokuvan avainteoksia.[1] Elokuvassa seurataan poliisia pakoilevaa ranskalaista miesrikollista ja toimittajaksi pyrkivää yhdysvaltalaisnaista, jotka kohtaavat Pariisissa.

Viimeiseen hengenvetoon on Godardin ensimmäinen pitkä näytelmäelokuva ja perustuu uuden aallon ohjaajakollega François Truffaut'n tarinaan. Ensi-iltansa se sai vuosi Truffaut'n 400 kepposta -elokuvan jälkeen. Vuonna 1959 oli ensi-iltaan ehtinyt myös Alain Resnais’n Hiroshima, rakastettuni. Kolmikko laski perustan elokuvan uudelle aallolle. Viimeiseen hengenvetoon sai tuoreeltaan tunnustusta visuaalisen tyylinsä ja filmissä sovelletun hyppyleikkauksen ansiosta.

Näyttelijät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Jean-Paul Belmondo  Michel Poiccard (”Laszlo Kovacs”)  
 Jean Seberg  Patricia Franchini  
 Daniel Boulanger  tarkastaja Vital  
 Michel Fabre  Vitalin apulainen  
 Henri-Jacques Huet  Antonio Berutti  
 Antoine Flachot  Carl Zubert  
 Van Doude  amerikkalainen toimittaja  
 Claude Mansard  Claudius Mansard  
 Liliane David  Liliane  
 Jean-Pierre Melville  Parvulesco, matkustaja Orlyn lentokentällä  
 Roger Hanin  Carl Zombach  
 Richard Balducci  Luis Tolmatchoff  
 Jean-Louis Richard  toimittaja  
 Jean-Luc Godard  France-Soir-lehden ostaja  
 Jean Domarchi  humalainen  
 François Moreuil  valokuvaaja  
 René Bernard  toimittaja Orlyn lentokentällä  
 André S. Labarthe  toimittaja Orlyn lentokentällä  
 Jacques Siclier  toimittaja Orlyn lentokentällä  

Palkinnot ja tunnustukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kolmekymmentä suomalaista elokuva-arvostelijaa ja -asiantuntijaa äänesti vuonna 1979 kaikkien aikojen sadasta merkittävimmästä elokuvasta, ja Viimeiseen hengenvetoon oli mukana kahdentoista listalla[2]. Vuonna 2018 BBC:n kansainvälinen asiantuntijaraati äänesti sen kaikkien aikojen 11. parhaaksi ei-englanninkieliseksi elokuvaksi.[3]

Elokuvasta on valmistunut restauroitu versio.[1]

  1. a b Martta Kaukonen. Päivän elokuvia: Viimeiseen hengenvetoon. Helsingin Sanomat 4.2.2023 s. B 25
  2. Astala, Erkki: Ne sata tärkeintä, Projektio 2/1980 s. 7.
  3. The 100 greatest foreign-language films BBC Culture. 30.10.2018. Viitattu 14.11.2018. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]