Viimeinen metro

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Viimeinen metro
Le Dernier Métro
Ohjaaja François Truffaut
Käsikirjoittaja François Truffaut
Suzanne Schiffman
Jean-Claude Grumberg
Tuottaja François Truffaut
Säveltäjä Georges Delerue
Kuvaaja Néstor Almendros
Leikkaaja Martine Barraqué
Tuotantosuunnittelija Jean-Pierre Kohut-Svelko
Lavastaja Jean-Pierre Kohut-Svelko
Pääosat
Valmistustiedot
Valmistusmaa Ranska
Tuotantoyhtiö
  • Films du Carrosse
  • Andrea Films
  • S.E.D.I.F.
  • TF1 Films Production
  • S.F.P. Cinéma
Levittäjä Gaumont
Netflix
Ensi-ilta 1980
Kesto 131 min
Alkuperäiskieli ranska
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Viimeinen metro (Le Dernier Métro) on François Truffaut’n ohjaama ranskalainen draamaelokuva vuodelta 1980. Truffaut teki myös käsikirjoituksen yhdessä Suzanne Schiffmanin ja Jean-Claude Grumbergin kanssa. Elokuvan pääkuvaajana toimi Néstor Almendros, ja sen musiikin teki Georges Delerue.[1]

Viimeinen metro kertoo teatteriseurueesta natsi-Saksan miehittämässä Pariisissa toisen maailmansodan aikana. Vuonna 1942 menestynyt juutalainen teatteriohjaaja Lucas Steiner (Heinz Bennent) joutuu piiloutumaan saksalaisilta teatterinsa kellariin ja antaa teatterinpidon vaimolleen Marionille (Catherine Deneuve), joka valehtelee muille Lucasin paenneen maasta. Marion yrittää pysyä väleissä natsimielisen kriitikon Daxiat’n (Jean-Louis Richard) kanssa ja rakastuu teatterinsa tähtinäyttelijään (Gérard Depardieu), joka toimii vastarintaliikkeessä. Lucas yrittää jatkaa näytelmän ohjaamista kellarista käsin antamalla Marionille ohjeita.

Näyttelijät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Catherine Deneuve  Marion Steiner  
 Gérard Depardieu  Bernard Granger  
 Heinz Bennent  Lucas Steiner  
 Jean Poiret  Jean-Loup Cottins  
 Jean-Louis Richard  Daxiat  
 Andréa Ferréol  Arlette Guillaume  
 Sabine Haudepin  Nadine  
 Maurice Risch  Raymond Boursier  
 Martine Simonet  Martine  
 Paulette Dubost  Germaine Fabre  
 Jean-Pierre Klein  Christian Leglise  
 Franck Pasquier  Jacquot  

Käsikirjoitustyön pohjaksi Truffaut ja hänen kirjoittajakumppaninsa Suzanne Schiffman kävivät läpi arkistoja, muistelmia ja kirjallisuutta tutustuakseen miehitysajan teattereiden historiaan. Elokuvan nimeä innoitti tieto, että miehitysvuosien ulkonaliikkumiskiellon takia pariisilaisten oli syytä pitää huolta, että ehtivät illan viimeiseen metrojunaan.[2]

Elokuvan rahoituksessa oli historiallisen aiheen vuoksi vaikeuksia, ja monet levittäjäyhtiöt hylkäsivät käsikirjoituksen. Viimeisestä metrosta tuli kuitenkin suuri menestys lippuluukulla.[2]

Marion Steinerin rooliin Truffaut valitsi Catherine Deneuven, jonka hän sanoo tulkinneen erinomaisesti hahmon kaksoiselämää. Truffaut käytti vastarintaliikkeessä toimivan kiihkeän Brunon osassa pitkään ihailemaansa Gérard Depardieutä, jota hän ei ollut aiemmin roolittanut elokuviinsa.[2]

Viimeistä metroa kuvattiin tammikuun lopulta 1980 alkaen Pariisin esikaupungin hylätyssä tehdasrakennuksessa.[2]

Vastaanotto ja myöhempi arvostus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viimeinen metro tuotti vuonna 1981 kymmenen César-palkintoa, muun muassa vuoden parhaana elokuvana. Se oli parhaan vieraskielisen elokuvan ehdokkaana sekä Oscar- että Golden Globe -gaalassa.

The New York Timesin kriitikot valitsivat Viimeisen metron vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta elokuvasta maailmassa.[3]

  1. The Last Metro (Arkistoitu – Internet Archive), VideoHound's Golden Movie Retriever 2008. Vaatii HighBeam-tilauksen.
  2. a b c d Francois Truffaut Francois Truffaut New Wave Film.com. Viitattu 15.7.2016.
  3. The Best 1,000 Movies Ever Made. (Perustuu teokseen The New York Times Guide to the Best 1,000 Movies Ever Made, St. Martin's Griffin 2004.) The New York Times. Arkistoitu 11.7.2016. Viitattu 13.7.2016. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]