Viimeinen juna Moskovaan
| Viimeinen juna Moskovaan | |
|---|---|
 |
|
| Kirjailija | René Nyberg |
| Kuvittaja | arkistokuvitus |
| Kansitaiteilija | Tuula Mäkiä |
| Kieli | suomi |
| Genre | historia |
| Kustantaja | Siltala |
| Julkaistu | 2014 |
| Ulkoasu | sid. |
| Sivumäärä | 221 s. |
| ISBN | 978-952-234-260-7 |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Viimeinen juna Moskovaan on suomalaisen diplomaatin René Nybergin kirjoittama kirja, joka käsittelee hänen juutalaisen äitinsä Feige (Fanny) Tokazierin (Tukatsier) suvun vaiheita. Nyberg kertoo, kuinka äidin avioituminen toisuskoisen, tulevan urheilujohtajan Bruno Nybergin kanssa rikkoi välit äidinisään ja koko perheeseen. Arkistolähteiden ja sukulaisten haastattelujen perusteella hän rakentaa kuvaa äitinsä Riiassa asuneen serkun Maschan ja tämän miehen Josefin elämästä. Lisäksi Nyberg luo taustaa Baltian maiden ja Neuvostoliiton juutalaisten vaiheille aina toisen maailmansodan jälkeiseen aikaan saakka.
Israeliin vuonna 1971 muuttaneet Mascha ja Josef päätyivät 1974 Länsi-Berliiniin, jossa he saivat Saksan kansalaisuuden ja huomattavan eläkkeen. Latvian viranomaiset palauttivat restituutiona heidän tyttärelleen Lenalle vuonna 1996 Maschan vanhempien jugend-talon Riiassa.[1]
Kirjan idea syntyi, kun Nyberg sai serkultaan Hillel Tokazierilta tiedon, että yhteinen sukulainen, Maschan tytär Lena Shatzky, tulee Suomeen. Nyberg vei Lenan tapaamaan äitiään Fannya. Sen jälkeisessä yhteydenpidossa Nyberg kokosi tietoa suvustaan, ja samalla kävi ilmi hänen oman ei-juutalaisen isänsä osuus tapahtumissa. Löytyi myös pietarilainen pikkuserkku, runoilija Aleksandr Kušner.[2] Tarinaan kietoutuu lisäksi Nybergin eno Abraham Tokazier, jonka voittoisa juoksu jätettiin huomiotta Olympiastadionin vihkiäisissä 1938. Tulos oikaistiin vasta 2013.[3]
Nyberg sanoo, että hän pääsi kirjoittaessaan syvälle "maailman, jota tunsin ja tunnen huonosti eli juutalaisuuteen", sillä äiti oli luopunut juutalaisuudesta eikä luterilainen lapsuudenkoti ollut erityisen uskonnollinen.[4]
Kirjan nimi viittaa viimeiseen Riiasta Moskovaan ennen saksalaisten tuloa lähteneeseen junaan, jossa Mascha ja Josef onnistuivat pelastautumaan, kun muu suku jäi Riikaan ja tuhoutui.[5]
Teoksessa on lähdeviitteet ja henkilöhakemisto.
Arviot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Arviot kirjasta ovat järjestään hyvin myönteisiä. Jörn Donner kirjoittaa Hufvudstadsbladetissa, että kirja "olisi välittömästi käännettävä ruotsiksi, monestakin syystä". Hän luonnehtii teosta merkittäväksi eurooppalaiseksi sukuhistoriaksi.[5]
Paavo Lipponen esittää Suomen Kuvalehteen kirjoittamassaan arviossa, että teos on "suurella sivistyksellä kirjoitettu, järisyttävä lukukokemus - - suomalainen, juutalainen, eurooppalainen selviytymistarina".[6]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Nyberg, s. 189–190
- ↑ Nyberg, s. 201-202
- ↑ Nyberg, s. 41
- ↑ Nyberg, s. 203
- ↑ a b Jörn Donner: Recencion: René Nyberg: Viimeinen juna Moskovaan. Hufvudstadsbladet, 17.8.2015. Artikkelin verkkoversio. (ruotsiksi)
- ↑ Paavo Lipponen, Juutalaissuvun historia järisyttää lukijaa, Suomen Kuvalehti SK 33/2015, 14.8.2015
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Jarmo Koponen, kirja-arvio, Blogi, Image
- René Nyberg, kotisivut
- René Nyberg, YouTube-kanava