Valuuttalaina
Valuuttalaina eli valuuttaluotto on muussa valuutassa kuin lainanottajan kotimaan rahassa määritelty rahalaina.[1]
Valuuttalainaan liittyy valuuttakurssiriski. Riski on pieni niillä asiakkailla, joilla on tuloja lainan valuutassa. Tällöin lainat ja saamiset kumoavat toisensa. Tällaisia asiakkaita ovat erityisesti vientiyritykset. Jos valuuttatuloja ei ole, kurssiriski on selvästi korkeampi. Tällaisia asiakkaita ovat yleensä kotimarkkinoilla toimivat yritykset ja yksityishenkilöt.[2]
Suomessa kotimarkkinayritysten valuuttaluotot vapautuivat 1987. Tässä vapauttamisessa Suomi oli Euroopassa häntäpäässä.[3] Vuodesta 1991 lähtien yksityishenkilötkin ovat saaneet ottaa valuuttalainaa.[1]
Suomessa valuuttaluottojen määrä nousi erityisesti 1980-luvun lopulla merkittävästi. Tämä johtui siitä, että valuuttaluottojen korot olivat markkaluottojen korkoja selvästi alhaisemmat. Monet asiakkaat arvioivat korkoedun korvaavan jo muutamassa vuodessa 30 % devalvaation aiheuttaman valuuttakurssiriskin.[2] Yritysten valuuttaluotot olivat suurimmillaan 1990–1992. Lainojen kallistuessa yllättävän devalvaation vuoksi 1990-luvun laman aikana takaisinmaksu aiheutti suuria ongelmia. Pankkikriisin lopputulos näkyi varsin hyvin juuri siinä, että Säästöpankkiryhmä, joka oli välittänyt vuonna 1987 vapautettuja valuuttaluottoja kaikkein eniten, kaatui. Informaatiota ei annettu riskeistä riittävästi.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b WSOY Iso tietosanakirja 10, s. 126, WSOY 1997 ISBN 951-0-20163-4
- ↑ a b Vihola, Teppo: Rahan ohjaaja. Yhdyspankki ja Merita 1950–2000, s. 155. Merita Pankki Oyj, 2000. ISBN 951-889-103-6.
- ↑ a b Suomen Pankin julkaisut (Arkistoitu – Internet Archive) s. 47–49