Valopaikannin

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Nuori isosirri jol­la on va­lo­pai­kan­nin va­sem­mas­sa ja­las­sa.

Valopaikannin eli geolokaattori (engl. light level geolocator) on pieni elektroninen laite, joka on kehitetty muuttolintujen muuttomatkan seuraamiseen auringon nousujen ja laskujen avulla. Sen avulla seurataan sellaisten lintujen muuttomatkoja, joille GPS-paikantimet ovat liian raskaita tai joista ei tule rengastamalla havaintoja kovin paljon.[1]

Valopaikantimen toiminta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valopaikannin yksinkertaisimmillaan koostuu valoanturista, muistipiiristä, nappiparistosta ja kellosta,[2] edellä mainittujen lisäksi siinä saattaa olla mukana lämpötila-, kosteus- ja johtavuusanturi.[1][3] Laitteiden paino on pienimmillään 0,3 grammaa, mutta niitä on myös painavampia isommille linnuille.[3][2] Niiden akun kesto on 0,5–5 vuotta.[4] Siinä ei ole lähetintä, joka lähettäisi kerätyn datan, ja sen vuoksi se on sopivin linnuille, jotka palaavat samoille paikoille vuosittain.[2][3]

Valopaikannin mittaa valoa ja se tallentaa valon määrää tietyin ajoin. Valon määrästä selvitetään auringon nousu- ja laskuajat, joista voidaan päätellä keskipäivä.[3] Laitteen kello on Greenwichin keskiajassa, ja sen sekä laitteen keskipäivän erotuksesta voidaan päätellä pituuspiiri, päivän pituudesta taas saadaan leveyspiiri.[3][5] Laitteen tarkkuus ei ole niin hyvä kuin GPS-paikannuksen, mutta sillä päästään noin 50–200 kilometrin tarkkuuteen.[1][3][6]

Valopaikannin kiinnitetään lintuun joko selkään erilaisilla joustavasta materiaalista, esimerkiksi silikonikumista,[1] tehdyillä valjailla tai muovisella renkaalla jalkaan, ja rengas voidaan lukita tipalla pikaliimaa jottei se lähde irti.[4] Valoanturin pitää jäädä esille niin etteivät esimerkiksi höyhenet estä valon pääsyä anturiin.[4]

Valopaikantimen käyttökohteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valopaikantimella on Suomessa tutkittu ainakin vesipääskyn (Phalaropus lobatus) muuttomatkaa, josta ei ennen ole ollut tarkkaa tietoa.[1][6] Lintujen kaakkomuuton tutkimisessa sitä on käytetty lintujen keskeisten talvehtimisalueiden kartoittamiseen Aasiassa sekä muuttoreittien selvittämiseen, jotta voitaisiin suojella pysähdys- ja levähdysalueita.[7][8] Vesipääskyn lisäksi on pikkutyllin (Charadrius dubius), punavarpusen (Erythrina erythrina), viitakerttusen (Acrocephalus dumetorum), pikkusirkun (Schoeniclus pusillus) ja pohjansirkun (Schoeniclus rusticus) muuttomatkoja kaakkoon seurattu valopaikantimella.[7]

Valopaikantimen kehittämisessä ovat olleet uranuurtajina insinööri Vsevolod Afanasyev ja British Antarctic Surveyn tutkijat, jotka kehittivät ensimmäiset laitteet vuonna 1990 jättiläisalbatrossin (Diomedea exulans) seuraamiseen ja tutkimiseen. Vaikka se ei ole napa-alueiden lähellä kovin luotettava laite niin sielläkin voidaan hämärän perusteella arvioida sijaintia. Valopaikantimessa on sen rajoitteisuuksista huolimatta hyvinä puolina sen keveys ja pitkäikäisyys.[9] Se on myös esimerkiksi GPS-paikanninta edullisempi valmistaa.[9][10]

  1. a b c d e Vanhala, Ville: Vesipääsky lensi Kilpisjärveltä Somalian rannikolle selässään valopaikannin Seura -lehti. 7.11.2016. Viitattu 16.4.2018.
  2. a b c Järvinen, Hannu: Onpa pikkuruinen keksintö: 0,3 gramman valopaikannin kertoo, miten muuttolinnut viettävät talvensa. Aamulehti. 25.4.2017. Arkistoitu 25.4.2017. Viitattu 16.4.2018.
  3. a b c d e f Luonto lähellä - valopaikannin ja lintujen muuttomatka (video) Yle - Areena. 5.12.2016. Viitattu 16.4.2018.
  4. a b c Fox, James W.: Intigeo® series geolocator (pdf) joulukuu 2017. Migrate Technology Ltd. Viitattu 16.4.2018 (englanniksi) .
  5. Talvio, Jukka: Esimerkki pituuspiirin ja leveyspiirin määrittämisestä auringosta keskipäivällä Paikanmääritys tähdistä. 2013. Viitattu 16.4.2018.
  6. a b Virtanen, Hannu: Uudella tekniikalla paljastui vesipääskyjen talvikoti ja reitti sinne. Aamulehti. 19.12.2015. Arkistoitu 18.4.2018. Viitattu 16.4.2018.
  7. a b Jaakkonen, Tuomo & Piha, Markus: Aasiassa talvehtivat linnut LUOMUS. 27.8.2015. Viitattu 16.4.2018.
  8. Rengastus BirdLife Suomi ry. 2018. Viitattu 16.4.2018.
  9. a b Afanasyev, Vsevolod: A miniature daylight level and activity data recorder for tracking animals over long periods 14.6.2003. National Institute of Polar Research. Arkistoitu 16.2.2022. Viitattu 16.4.2018 (englanniksi) .
  10. Archival geolocators for tracking birds Migrate Technology Ltd. Viitattu 16.4.2018 (englanniksi) .

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]