Valgõjärv (Nohipalu)

Valgõjärv
Valtiot	Viro
Maakunnat	Põlvamaa
Kunnat	Räpinan kunta
Koordinaatit	57°56′28″N, 27°20′47″E
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja
Järveen tulevat joet	ei ojia
Laskujoki	ei ojia
Järvinumero	VEE2129700
Mittaustietoja
Pinnankorkeus	58,9 m mpy.
Pituus	0,375 km
Leveys	0,25 km
Rantaviiva	1,096 km
Pinta-ala	7 ha
Tilavuus	0,000434 km³
Keskisyvyys	6,2 m
Suurin syvyys	12,5 m
Saaria	ei saaria
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
Infobox OK

Rantaheinikkoa vedenalaisilla terasseilla.

Valgõjärv (myös Nohipalo Valgejärv, Nohipalu Valgejärv, Valgjärv) on Virossa Põlvamaalla Räpinan kunnan Nohipalon kylässä sijaitseva järvi.

Maantietoa

Järvi on 375 metriä pitkä, 250 metriä leveä, ja sen pinta-ala on 7,0 hehtaaria. Se sijaitsee tasaisella hiekkakankaalla painaumassa, jonka pohjoispuolella maasto kohoaa lähes 15 metriä ylemmäksi kuin järvi. Järvi on soikea ja sen rannat ovat hiekkapohjaisia. Veden alla järveä kiertää tasainen terassi, joka kasvaa vedenpinnaltaan vesiheinää. Järven syvyys on 12,5 metriä ja sen keskisyvyydeksi on saatu 6,2 metriä. Järvessä ei ole saaria ja se on autio. Nohipalosta tuleva tie ohittaa sen länsipuolelta. Tieltä poikkeaa pikkutie itään päin ja se viistää järveä sen pohjoispuolelta. Pohjoisrannassa sijaitsee myös uimaranta.

Historiaa

Järven pohjasta noin 0,6–0,7 metrin syvyydestä on löytynyt katajan kantoja, jotka on ajoitettu 3 500 vuotta vanhoiksi. Rantavedessä on useita eri korkeudella olevia vedenalaisia terasseja. Näiden tietojen valossa voidaan päätellä, että järven vedenpinta on vuosisatojen aikana ollut eri korkeuksilla.

Luontoarvoja ja luokittelu

Järvi on Vesipolitiikan puitedirektiivin (VPD) (vir. Veepoliitika Raamdirektiivi, (VRD)) luokituksen (VRD 5) mukaan veden kovuuden osalta pehmeävetinen järvi, jonka vedenväri on vaalea (vir. pehme- ja heledaveeline järv). Järvi luokitellaan limnologisesti oligotrofiseksi järveksi, jolla tarkoitetaan ravinnetasoltaan karua järveä (vir. oligotroofne tai vähetoiteline, OL). Silloin järven vedessä on vähän ravinteita ja siksi vedessä elävien bakteerien ja levien yhteinen biomassa jää myös pieneksi. Koko ravintoketju, joka on riippuvainen järven perustuotannon tarjonnasta, kärsii ravinnon vähyydestä ja silloin hyönteisten ja kalojen sekä laji- että yksilömäärät jäävät vähäisiksi.

Hiekkarantaisen järven pohja sisältää sinistä savea, jonka päälle on kerrostunut vihertävänruskeaa mutaa. Mutakerros on paikoin kaksi metriä paksu. Vedenväri on keltainen, kellertävän vihreä ja joskus vihreä, mutta sen näkösyvyys on tavallisesti 5,0–6,2 metriä. Heinäkuussa 1975 mitattiin näkösyvyydeksi 8,5 metriä. Kirkkainta vesi on loka-marraskuussa, jolloin näkyy 8,3–9,0 metriä. Talvella jään alla on vain 3,3 metriä näkyvyyttä. Järvi on tuulelta suojassa ja kesäisin vesi lämpötilakerrostuu. Vuonna 1972 oli päällysveden ja alusveden lämpötilaero 16,3 astetta. Kesäisin on järven koko vesipatsaassa hyvä happipitoisuus. Järven vesikasvillisuus tutkittiin kesällä 1972 ja silloin löydettiin 13 vesikasvilajia. Sekä kasvi- että eläinplanktonia on vedessä vähän. Vaikeat elinolot suosivat harvinaisia planktonlajeja. Järven pohjassa elää järvisieni ja yleisin kalalaji on ahven, joskin haukeakin esiintyy.

Vesistösuhteita

Vaikka Valgõjärv on umpijärvi, kuuluu se Võhandu jõen valuma-alueeseen, jossa sen lasku-uoma Rebasmäe oja on Mädajõen sivuhaara. Rebasmäe oja alkaa 500 metriä etelään sijaitsevasta Mustjärvestä. Rebasmäe oja yhtyy 8 kilometrin päässä Mädajõgeen ja se vuorostaan yhtyy siitä 12 kilometrin päässä Võhandu jõgeen. Võhandu jõgi laskee Kuumajärveen, joka on Peipsijärven keskiosan nimi. Peipsijärven alue muodostaa Narvanjoen vesistöalueen keskiosan. Peipsijärven pohjoispäästä alkava laskujoki Narvanjoki jatkaa vesireittiä pohjoiseen päin ja laskee lopuksi Suomenlahteen.