Väinö Horelli

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Väinö Valpas Horelli (5. lokakuuta 1882 Kokemäki18. elokuuta 1973 Harjavalta) oli suomalainen ylilääkäri ja professori.[1]

Horellin vanhemmat olivat maanviljelijä Juho Fredrik Horelli ja Amanda Giers. Hän pääsi ylioppilaaksi Porin lyseosta 1902 ja valmistui lääketieteen kandidaatiksi 1909, lääketieteen lisensiaatiksi 1914 sekä lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi 1930.[2]

Horelli toimi Ruoveden kunnanlääkärinä 1914–1918, Uudenkaupungin kaupunginlääkärinä ja Lounais-Suomen piirimielisairaalan lääkärinä 1918–1923, vakuutusyhtiö Tarmon ylilääkärinä 1923–1924 sekä Satakunnan parantolan (Satalinna) ylilääkärinä 1924–1952. Suomen sisällissodan aikana Horelli oli ambulanssi- ja sotasairaalan lääkärinä, talvisodan aikana hän oli sotasairaalan ylilääkärinä ja jatkosodan aikana sotasairaalan päällikkölääkärinä. Hän sai professorin arvonimen 1948. Horelli oli myös Uudenkaupungin kaupunginvaltuuston ja Harjavallan kunnanvaltuuston jäsenenä. [2]

Horellin veljiä olivat pankinjohtaja ja ministeri Toivo Horelli ja lääkintöneuvos Edvard Horelli.[3]

Helsingin yliopiston Satakuntalainen Osakunta jakaa vuosittain Väinö Horellin nimikkostipendejä, joka on suunnattu opinnoissaan menestyneille ja osakunnan toiminnassa ansioituneille jäsenille.[4]

  • Keuhkotuberkuloosin kirurgisesta hoidosta. Duodecim 9/1928
  • Uber die Oligoiynamie der Elemente bei Myko-bakterien, väitöskirja. 1930
  • Keuhkotautikuolleisuus ja yleinen kuolleisuus Satakunnassa vv. 1906—1933. Julkaistu Satakunta-sarjan osassa XII (1946). Luettavissa Satakuntalaisen Osakunnan nettisivuilla[5].
  1. Ylioppilasmatrikkeli 1902
  2. a b Kuka kukin on 1954 (Projekt Runeberg)
  3. Aikalaiskirja 1934 (Projekt Runeberg)
  4. Satakuntalaisen Osakunnan apurahahaku 2022 13.1.2022. Satakuntalainen Osakunta. Viitattu 10.2.2022.
  5. Satakunta Kotiseutututkimuksia XII. Tyrvään kirjapaino Oy, 1946. Teoksen verkkoversio.