Urheiluvuosi 1972
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
| Urheiluvuodet |
|---|
| 1962 • 1963 • 1964 • 1965 • 1966 • 1967 • 1968 • 1969 • 1970 • 1971 – 1972 – 1973 • 1974 • 1975 • 1976 • 1977 • 1978 • 1979 • 1980 • 1981 • 1982 |
| Vuodet |
| 1969 • 1970 • 1971 – 1972 – 1973 • 1974 • 1975 |
Urheiluvuosi 1972 käsittelee vuoden 1972 merkittäviä uutisia ja tapahtumia urheilussa.
Yleiskilpailut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Talviolympialaiset 1972 Sapporossa
- Kesäolympialaiset 1972 Münchenissä, jossa tapahtui Münchenin verilöyly
Golf[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Masters-turnauksen voitti neljännen kerran urallaan yhdysvaltalainen Jack Nicklaus.[1]
- Yhdysvaltain avoimen turnauksen voitti kolmannen kerran urallaan Jack Nicklaus.[1]
- Britannian avoimen turnauksen voitti toisena peräkkäisenä vuonna yhdysvaltalainen Lee Trevino.[1]
- PGA-mestaruuden voitti toisen kerran urallaan eteläafrikkalainen Gary Player.[2]
Moottoripyöräily[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Jarno Saarinen voitti ratamoottoripyöräilyn maailmanmestaruuden kaudella 1972 250cc -luokassa ja tuli toiseksi 350cc -luokassa.
Nyrkkeily[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Joe Frazier puolusti menestyksekkäästi ammattinyrkkeilyn raskaan sarjan maailmanmestaruuttaan 15.1. New Orleansissa Terry Danielsiä vastaan ja 25.5. Omahassa Ron Standeria vastaan. Molemmat ottelut päättyivät neljässä erässä.[3]
- Ammattinyrkkeilyn kevyessä sarjassa WBC-liiton maailmanmestaruus vaihtoi vuoden aikana omistajaa kolme kertaa ja WBA-liiton mestaruus kerran. WBC-liiton titteliotteluissa Mando Ramos valtasi runsaat kolme kuukautta aiemmin menettämänsä mestaruuden takaisin voittamalla Pedro Carrascon 18.2. Los Angelesissa mutta hävisi 15.9. Los Angelesissa meksikolaiselle Chango Carmonalle, joka taas menetti tittelin maanmiehelleen Rodolfo Gonzálezille 10.11. Los Angelesissa. Panamalainen Roberto Durán voitti WBA-liiton mestaruuden englantilaiselta Ken Buchananilta 13. erän teknillisellä tyrmäyksellä 26.6. New Yorkissa.[4]
- Meksikolainen Rafael Herrera voitti kääpiösarjan maailmanmestaruuden tyrmäämällä 8. erässä maanmiehensä Rubén Olivaresin 19.3. Méxicossa mutta menetti tittelin pistetappiolla Panaman Enrique Pinderille 29.7. Panama Cityssä.[5]
- Yhdysvaltalainen Bob Foster tyrmäsi raskaan keskisarjan MM-ottelussa venezuelalaisen Vincente Rondonin 2. erässä 7.4. Miamissa ja nousi jälleen sarjan kiistattomaksi mestariksi.[6]
- Filippiiniläinen Ben Villaflor voitti WBA-liiton alemman kevytsarjan maailmanmestaruuden ottamalla pistevoiton Venezuelan Alfredo Marcanosta 25.4. Honolulussa.[7]
- Meksikolainen Clemente Sánchez voitti WBC-liiton höyhensarjan maailmanmestaruuden tyrmäämällä 3. erässä Japanin Kuniaki Shibatan 9.5. Tokiossa mutta menetti tittelin kuubalaiselle José Legrálle 10. erän keskeytyksellä 16.12. Monterreyssä. WBA-liiton mestaruus samassa sarjassa siirtyi panamalaiselle Ernesto Marcelille, joka otti pistevoiton Venezuelan Antonio Gómezista 19.8. Maracayssa.[8]
- Thaimaalainen Venice Borkorsor voitti kärpässarjan maailmanmestaruuden 10. erän teknillisellä tyrmäyksellä Venezuelan Betulio Gonzálezista 29.9. Bangkokissa.[9]
- Kolumbialainen Antonio Cervantes voitti kevyen välisarjan maailmanmestaruuden tyrmäämällä 10. erässä panamalaisen Alfonso Frazerin 29.10. Panama Cityssä.[10]
Pyöräily[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Italian ympäriajon voitti kolmannen kerran urallaan belgialainen Eddy Merckx.[11]
- Ranskan ympäriajon voitti neljännen peräkkäisen kerran Eddy Merckx.[11]
Tennis[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Australian avointen miesten kaksinpelin mestaruuden voitti australialainen Ken Rosewall ja naisten britannialainen Virginia Wade.[12]
- Ranskan avointen miesten kaksinpelin mestaruuden voitti espanjalainen Andrés Gimeno ja naisten yhdysvaltalainen Billie Jean King.[13]
- Wimbledonin miesten kaksinpelin mestaruuden voitti yhdysvaltalainen Stan Smith ja naisten Billie Jean King.[14]
- Yhdysvaltain avointen miesten kaksinpelin mestaruuden voitti romanialainen Ilie Năstase ja naisten Billie Jean King.[15]
- Davis Cupin voitti Yhdysvallat ja Federation Cupin Etelä-Afrikka.[16]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pihlaja, Juhani: Urheilun käsikirja. TietoSportti, 1994. ISBN 951-97170-0-5.
- Lounasheimo, Ilmo: Kehän sankarit. WSOY, 1987. ISBN 951-0-13981-5.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Pihlaja, s. 151
- ↑ Pihlaja, s. 152
- ↑ Lounasheimo, s. 393, 698
- ↑ Lounasheimo, s. 706
- ↑ Lounasheimo, s. 711
- ↑ Lounasheimo, s. 700
- ↑ Lounasheimo, s. 707
- ↑ Lounasheimo, s. 709
- ↑ Lounasheimo, s. 713
- ↑ Lounasheimo, s. 705
- ↑ a b Pihlaja, s. 605
- ↑ Pihlaja, s. 739–740
- ↑ Pihlaja, s. 739
- ↑ Pihlaja, s. 736–737
- ↑ Pihlaja, s. 737–738
- ↑ Pihlaja, s. 740
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Urheiluvuosi 1972 Wikimedia Commonsissa
