Tuokkonen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tuokkonen[vanhentunut linkki]. Muilta nimiltään mm. ropponen, rove ja tuohivakka.[1]

Tuokkonen eli rove tai ropponen on tuohesta tehty monikäyttöinen astia. Sillä on useita eri nimityksiä eri murrealueilla; näistä rove on vanhin ja historiallisesti laajimmin käytetty.[2]

Tuokkosissa on säilytetty mm. maitoa hapattaessa, voita, kalaa, lihaa, ryynejä, jauhoja sekä tervaa, ja niihin on kerätty marjoja, niistä on lyöty löylyä ja viskattu veneestä vettä.[2] Myös mämmiä saatetaan nauttia tuokkosesta.

Hantien koristeltu tuokkonen 1800-luvulta. Astian koristeluna on kehystetty käpy.[3]

Tuokkosen etymologia jakaantuu suomen murteissa kahteen ryhmään: rov- ja rop-alkuisiin sanoihin sekä tuohi-sanan johdannaisiin.[2]

Tuokkosen eri nimityksistä rove(h) on kaikkein laaja-alaisin. Sana esiintyy suomen lisäksi karjala-aunuksessa, lyydiläismurteissa ja vepsässä mutta ei vatjassa, virossa eikä liivissä. Rove ja tuokkonen eivät ole kaikissa tapauksissa samaa tarkoittava sana. Joissain murteissa rove on tarkoittanut tilapäiseksi tehtyä, huonompaa tuokkosta.[2]

Rove on saanut nimensä oletettavasti levytuohen puusta irrotessa syntyvää ääntä kuvailevasta rop-alkuisesta verbistä. Tuokkonen on puolestaan osa tuohi-sanan johdannaisia. Ajan saatossa tuohi-kantaiset johdannaiset ovat syrjäyttäneet laajalti varhaisemman rove-sanan johdannaiset tuohiastian nimityksenä.[2]

Nainen valmistaa mämmituokkosia 1930-luvun alussa Helsingissä.[4]

Tuokkosen nimityksiä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rove-sanue: rove, roves, rovek, ropponen, roppinen, roppee, ropukka, ropikko, ropo, rovikko, rupukka, tropekka, kropponen

Tuohi-sanue: tuokkonen, tuohinen, tuohko(i)nen, tuokkinen, tuahinen, tuohikko, tuahropo, tuakkosropponen

Muita nimityksiä: loikko, loikkonen, portta, viskain

Tuohen käyttö on ollut yleisintä ja kehittyneintä pohjoisella havumetsävyöhykkeella. Itä-Euroopan sekalehtimetsävyöhykkeellä Suomenlahden eteläpuolella tuohen sijaan on käytetty valtaosin niintä ja lehmuksen kuorta. Tämä jako näkyy myös itämerensuomalaisten kansojen sanastoissa, joissa suomalais-karjalais-vepsäläisellä kielialueella tuohisanasto on rikkaampaa ja vakiintuneempaa kuin vatjassa, virossa ja liivissä.[2]

  1. tuohivakka; ropponen; rove; tuokkonen www.finna.fi. Viitattu 1.5.2020.
  2. a b c d e f Pertti Virtaranta: Tuokkosen nimitykset suomen murteissa. Virittäjä, Vol 62 Nro 1 (1958). Artikkelin verkkoversio.
  3. astia; tuokkonen; tuohiastia www.finna.fi. Viitattu 3.5.2020.
  4. kuvaaja Aarne Pietinen Oy: nainen tekee tuokkosia www.finna.fi. Viitattu 3.5.2020.