Tuhkapaljakkayökkönen
| Tuhkapaljakkayökkönen | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Perhoset Lepidoptera |
| Alalahko: | Glossata |
| Osalahko: | Erilaissuoniset Heteroneura |
| Yläheimo: | Yökkösmäiset Noctuoidea |
| Heimo: | Yökköset Noctuidae |
| Alaheimo: | Maayökköset Noctuinae |
| Suku: | Harmoyökköset Xestia |
| Laji: | quieta |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Xestia quieta |
|
Tuhkapaljakkayökkönen (Xestia quieta) on pieni ja kirjava tunturiseutujen perhoslaji ja yksi Suomen kansainvälisistä vastuulajeista[2].
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tuhkapaljakkayökkönen on leveäsiipinen ja hoikkaruumiinen perhonen. Etusiivet ovat pohjaväriltään vaaleanharmaat tai kellertävät ja etenkin leveiden mustien poikkiviirujen ansiosta selvästi mustankirjavat. Rengas ja munuaistäplä ovat pohjavärin väriset, erottuvat hyvin, ja ulompi poikkiviiru tekee munuaistäplän kohdalla mutkan sitä kohti. Siiven ulkoreunassa on musta juova. Joskus tavataan kokonaan tummia yksilöitä. Takasiivet ovat vaaleanruskeat, mutta niiden reunus, keskitäplä ja kaariviiva selvästi muuta siipeä tummemmat. Siipiä reunustavat ripset ovat vaaleat, etusiivessä siipisuonten kohdalta tummat. Siipiväli on 25–29 mm.[3][4][5]
Levinneisyys ja lentoaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Laji on levinneisyydeltään holarktinen, ja sen elinalue ulottuu Skandinaviasta Venäjän pohjoisosien poikki Pohjois-Amerikan arktisille alueille. Se on kuitenkin koko elinalueellaan esiintymisessään varsin paikallinen.[5][4] Suomessa tuhkapaljakkayökköstä tavataan harvinaisena Utsjoen tuntureilla. Sitä on myös tavattu aikaisemmin Enontekiön puolella. Perhonen lentää heinäkuussa, pääasiassa sen alkupuolella.[6]
Elinympäristö ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tuhkapaljakkayökköstä tavataan tunturipaljakalla vain paikoittaisina esiintyminä. Yksilöt lentävät maastossa lyhyitä pyrähdyksiä ja ovat aktiivisia päivällä auringon paisteessa. Häirittynä perhonen lähtee helposti lentoon ja voi paeta nopeasti heittäytymällä tuulen mukaan. Sitä tavataan hyvin harvoin kukilta. Kehitys aikuiseksi perhoseksi kestää kaksi vuotta.[5][4]
Ravintokasvi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Toukan ravintokasvi on variksenmarja (Empetrum nigrum), mahdollisesti jotkin muutkin matalat kasvit.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Lauri Kaila, Marko Mutanen: Tuhkapaljakkayökkönen – Xestia quieta Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
- ↑ http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=9838&lan=fi
- ↑ http://www2.nrm.se/en/svenska_fjarilar/x/xestia_quieta.html
- ↑ a b c Mikkola K, Jalas I. Suomen perhoset. Yökköset 1. Suomen Perhostutkijain Seura. Otava 1977. ISBN 951-1-04296-3
- ↑ a b c http://www.artfakta.se/Artfaktablad/Xestia_Quieta_216246.pdf
- ↑ http://www.insects.fi/Lepidoptera/Noctuidae/Xestia/quieta/Xestia%20quieta.htm[vanhentunut linkki]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- lepidoptera.pl (Arkistoitu – Internet Archive)
- Noctuoidea of Canada
- BugGuide.net (englanniksi)
- Bestimmungshilfe des Lepiforums (saksaksi)