Syntipukki (vuoden 1957 elokuva)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee vuoden 1957 elokuvaa. Vuoden 1935 elokuvaa käsitellään sivulla Syntipukki (vuoden 1935 elokuva). Sanan muita merkityksiä on täsmennyssivulla.
Syntipukki
Elokuvan mainosjuliste.
Elokuvan mainosjuliste.
Ohjaaja Matti Kassila
Käsikirjoittaja
Perustuu Agapetuksen näytelmään Syntipukki (1930)
Tuottaja Mauno Mäkelä
Säveltäjä Georg Malmstén
Kuvaaja Esko Nevalainen
Leikkaaja Nils Holm
Lavastaja Lauri Elo
Pääosat
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Fennada-Filmi
Ensi-ilta 30. elokuuta 1957
Kesto 93 min
Alkuperäiskieli suomi
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Syntipukki on Matti Kassilan ohjaama mustavalkoinen komediaelokuva vuodelta 1957. Se perustuu Agapetuksen näytelmään Syntipukki vuodelta 1930.

Samasta aiheesta ohjasi Erkki Karu elokuvan Syntipukki. Tapahtumapaikkana olevaa tavarataloa esittää molemmissa elokuvaversioissa Stockmannin Helsingin keskustan tavaratalo.[1]

Tarina alkaa Frans ”Mussu” Koikkalaisen haaveesta perustaa oma maitokauppa. Hänellä on pääomanaan enoltaan saamansa perintö, mutta se ei riitä – pitää lähteä kaupunkiin ansaitsemaan lisää rahaa. Koikkalainen saa paikan Helsingin hienoimmasta tavaratalosta, mutta työnkuva on hieman erikoinen: Hän saa toimia syntipukkina, jonka tiliin pannaan muiden työntekijöiden tekemät virheet ja johon vihaiset asiakkaat voivat purkaa kiukkunsa. Ajatuksen syntipukista kehittää kosmetiikkaosaston tasokas myyjätär Irja Salo, joka on saanut runsaasti valituksia asiakkailta.

Irjan ja erään kauppamatkustajan välille syntyy romanssi. Irja ei tiedä, että kauppamatkustaja onkin tavaratalon johtaja Herbert Vaara. Koikkalainen saa pian tarpeekseen syntipukin töistä ja yrittää hankkia potkut itselleen. Siitä seuraa uusia kahinoita, varsinkin kun Koikkalaisella on alusta alkaen mennyt sukset ristiin vahtimestari Miettisen kanssa.

Näyttelijät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Lasse Pöysti  Frans Esko Ylermi Adalbert Koikkalainen eli ”Mussu”  
 Hannes Häyrinen  mies tavaratalossa / vahtimestari Miettinen  
 Marjatta Kallio  Irja Salo  
 Rolf Labbart  pääjohtaja Herbert Vaara  
 Toivo Mäkelä  henkilökunnan päällikkö Lasse Aro  
 Hilkka Helinä  rouva Aro  
 Hilkka Kinnunen  rouva Bäck  
 Annie Sundman  Herbert Vaaran isoäiti  
 Aino Mantsas  neuvoja  
 Tuija Halonen  Baby  
 Mirjam Himberg  neiti Ström  
 Varma Lahtinen  Frans Koikkalaisen äiti  
 Martta Suonio  huulipunaa ostava nainen  
 Kauko Kokkonen  vahtimestari  
 Uljas Kandolin  taksinkuljettaja  
 Leo Jokela  myymälävaras / 2. humalainen mies / työnhakija
/ mies teatterissa / konttorin aulassa / uimarannalla  
 Outi Poijärvi  laulusolisti  
 Tommi Rinne  poliisi  
 Nestori Lampi  mies pyöröovissa  
 Erkki Poikonen  asiakas rohdososastolla  
 Irja Kuusla  asiakas rohdososastolla  
 Leila Sjöström  leluosaston myyjä  
 Leni Katajakoski  hissityttö  
 Uolevi Lönnberg  osastopäällikkö  
 Tuukka Soitso  osastopäällikkö  
 Mauno Maunola  bassonsoittaja  
 Pentti Irjala  1. humalainen mies  
 Paavo Hukkinen  autonkuljettaja Pulkkinen  
 Annikki Linnoila  konttoristi  
 Matti Aulos  vihainen asiakas  
 Jussi Hirki  ohikulkija konttorin aulassa  
 Laila Rihte  asiakas rohdososastolla  
 Saara Ranin  Mariannen täti  
 Mai-Brit Heljo  Marianne  
 Leo Riuttu  kertoja  

Kassilan ohjaama elokuva tehtiin parissa kuukaudessa. Kassila oli Elokuun jälkeen sitoutunut tekemään kaksi elokuvaa, joista tämä oli toinen. Hän kommentoi elokuvaa Elokuva-Aitassa: ”Häpeän Syntipukkia, olisi siitä sentään saanut enemmän irti. Sellaisella kiireellä ei saisi yleensä elokuvaa tehdä...” Samassa lehdessä väitettiin, että elokuva olisi myyty Saksan demokraattiseen tasavaltaan, mutta tieto ei pidä paikkaansa. Elokuva oli vuoden parhaita yleisömenestyksiä.[1]

Aikalaisarvioissa elokuvaa sekä kritisoitiin että kiitettiin. O. Henriksson kirjoitti Maakansassa, että se sisältää ”kutakuinkin naiiveja ja yksioikoisia nauratusmomentteja”. Bengt Pihström taas kirjoitti Nya Pressenissä, että ”hetkittäin elokuvassa näkyy oikeaa Kassilaa, tämän sujuvaa kuvakieltä, yksityiskohtien tajua ja henkilöohjauksen hienoja sävyjä”.[2]

Myöhemmistä kriitikoista yksi on kehunut Kassilan varmaotteisuutta ja silmää merkityksellisille yksityiskohdille.[3]

  1. a b Syntipukki (vuoden 1957 elokuva) Elonet. Taustaa. Viitattu 20.7.2013.
  2. Syntipukki (vuoden 1957 elokuva) Elonet. Lehdistöarvio. Viitattu 20.7.2013.
  3. Päivän elokuvia. TV-maailma 1/2012, s. 13.