Suppilovahvero

Suppilovahvero
Tieteellinen luokittelu
Domeeni:	Aitotumaiset Eucarya
Kunta:	Sienet Fungi
Kaari:	Kantasienet Basidiomycota
Alakaari:	Avokantaiset Agaricomycotina
Luokka:	Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes
Lahko:	Cantharellales
Heimo:	Hydnaceae
Suku:	Mustatorvisienet Craterellus
Laji:	tubaeformis
Kaksiosainen nimi
Craterellus tubaeformis (Fr.) Quél.
Synonyymit
Cantharellus tubaeformis Fr.
Katso myös
Suppilovahvero Wikispeciesissä   Suppilovahvero Commonsissa
Infobox OKNimi-testi OK

Suppilovahvero (Craterellus tubaeformis, syn. Cantharellus tubaeformis) on Hydnaceae-heimoon kuuluva erinomainen ruokasieni.

Koko ja ulkonäkö

Suppilovahvero on kooltaan pienikokoinen ja muodoltaan torvimainen. Sienestäjän on usein etsittävä sitä sammaleen seasta. Onneksi se kasvaa ryhmissä ja usein suurena joukkona. Lakin halkaisija on useimmiten alle viisi senttiä. Sen lakki on kellertävän tai harmahtavan ruskea, keskellä on selvä suppilo. Suppilon keskeltä on useimmiten selvä reikä onttoon jalkaan, joka on kellertävä ja melko pitkä ja hoikka. Alapinnan harvat helttamaiset poimut ovat leveitä, johteisia ja haaroittuvia. Sienen maku ja tuoksu ovat mietoja.

Samankaltaisia lajeja

Suppilovahveron näköisellä kosteikkovahverolla (Craterellus lutescens) lakin alapinta on oranssi tai valkoinen ja lähes sileä, kun taas suppilovahveron lakin alapinta on usein harmaa. Myös kosteikkovahvero on ruokasieni.

Kultaheltta (Chrysomphalina chrysophylla eli Omphalina chrysophylla) on myös erehdyttävästi suppilovahveron näköinen, mutta se ei ole ruokasieni. Harvinainen nuhruvahvero (Cantharellus melanoxeros) sekä rustonupikka (Leotia lubrica) muistuttavat myös suppilovahveroa.

Kasvuaika ja -paikka

Suppilovahvero kasvaa usein ryppäinä sammaleisissa kangasmetsissä.

Suppilovahvero on ruokasienistä myöhäisimpiä, ja sen parhaat satokuukaudet ovat syys- ja lokakuu, mutta niitä voi löytää vielä marraskuussakin. Jäätyminen ei pilaa itiöemiä, vaan niitä voi kerätä lumen altakin syötäväksi. Suppilovahvero kasvaa yleensä sammaleisissa havumetsissä useina ryppäinä. Se on yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa; lajin runsaimmat pohjoisimmat esiintymät ovat napapiirin tuntumassa, mutta sitä on tavattu Inarissakin.

Suppilovahveroa tavataan Euroopassa ja Pohjois-Amerikan pohjoisosissa. On joitakin viitteitä siitä, että Pohjois-Amerikan länsiosien suppilovahverot kuuluvat eri lajiin tai alalajiin kuin Euroopan ja Pohjois-Amerikan itäosien sienet.

Käyttö ravinnoksi

Suppilovahvero on erinomainen ruokasieni, joka ei vaadi esikäsittelyä. Se voidaan säilöä pakastamalla tai kuivaamalla, ja se sopii monin tavoin käytettäväksi ruuanvalmistuksessa. Maku on mieto ja lievästi makea, jalkaosa on sitkeä. Sieni on lähes aina toukaton. Suppilovahvero kuului taannoiseen kauppasienien luetteloon 1. heinäkuuta 2012 asti, ja sen mukana sai myydä myös kosteikkovahveroa. Samoin on asia edelleen Ruokaviraston ylläpitämässä suositeltavien ruokasienten luettelossa. Pohjois-Amerikassa lajia käytetään myös sienivärjäykseen.

Aiheesta muualla

• Suppilovahvero – Ruokavirasto
• Laji.fi: suppilovahvero (Cantharellus tubaeformis)
• Luontoportti: Suppilovahvero
• Luonnonvarakeskus (Luke): Metsiemme marjat ja sienet (Arkistoitu – Internet Archive)

Suomalaiset kauppasienet

• haaparousku
• kalvashaaparousku
• haavanpunikkitatti
• herkkutatti
• isohapero
• kangasrousku
• kangastatti
• karvarousku
• kantarelli
• kartiohuhtasieni
• koivunpunikkitatti
• korvasieni
• kosteikkovahvero
• kuusenleppärousku
• lampaankääpä
• mustatorvisieni
• männynherkkutatti
• männynpunikkitatti
• männynleppärousku
• suppilovahvero
• tammenherkkutatti
• rusko- ja vaaleaorakas
• siitake
• tryffelit