Suomen aateli
Wikipedia
Suomen aateliset ovat Ruotsin tai Venäjän vallan aikoina Suomessa asuneita aatelissäädyn edustajia sekä sellaisten nykyisiä jälkeläisiä. Alun perin Ruotsin valtakunnassa suurmiehiä ja varakkaita maanomistajia houkuteltiin varustamaan yksi ratsumies kuninkaan armeijaan, jolloin korvaukseksi hänet vapautettiin veroista ja hänestä tuli "rälssimies". Muodollisesti asiasta säädettiin vuonna 1279 Alsnön asetuksella. Moni vauras suku oli rälssiä, koska sillä oli varaa varustaa ratsumiehiä sukupolvesta toiseen. Ajan mittaan rälssioikeuksia alettiin myöntää jopa ilman rälssipalveluksen suorittamista. Verovapaus ei ollut aluksi periytyvä, mutta 1500-luvulle tultaessa sitä alettiin katsoa perinnölliseksi oikeudeksi ja asiasta säädettiin lailla vuonna 1544 Västeråsin valtiopäivillä. Käsite "aateli" tuli käyttöön 1500-luvun kuluessa.
Aateliston vuonna 1723 vahvistetut erioikeudet pysyivät voimassa myös Venäjän vallan aikana. Niiden monet tärkeimmät kohdat, kuten vapaus veroista, yksinoikeus rälssitilojen omistaminseen ja eräisiin korkeisiin virkoihin, kumottiin kuitenkin jo 1800-luvun lopulla. Vuoden 1906 eduskuntauudistuksessa lakkautettiin säätyvaltiopäivät. Muutamia merkittäviä poliitikkoja, yliopistomiehiä ja liikemiehiä kuitenkin aateltoitiin vielä senkin jälkeen, viimeiset suomenkielisellä nimellä. Viimeinen aateloitu suomalainen oli August Langhoff, jolle myönneettiin vapaaherran arvo vuonna 1912.
Itsenäisessä Suomessa aatelisarvoilla ei ole ollut merkittävää juridista merkitystä. Vuoden 1919 hallitusmuoto kielsi myöntämästä uusia aatelisarvoja tai muita perinnöllisiä arvoja. Muutamia vanhoja erioikeuksia aatelisilla kuitenkin oli vielä sen jälkeenkin, muun muassa (vielä 1930-luvulla) muita laajempi vapaus määrätä testamentilla kaupungissa olevasta omaisuudestaan[1]. Viimeiset, käytännössä jo kuolleeksi kirjaimeksi jääneet erioikeudet poistettiin muodollisesti vasta vuonna 1995 perustuslakiuudistuksen yhteydessä[2].
Suomen ritarihuoneeseen merkittyjen sukujen arvonimet perustuvat ritarihuonejärjestykseen, joka on edelleen voimassa oleva laki, vaikka aatelilla ei ole erioikeuksia. Suomen aatelisto kollektiivina omistaa Ritarihuoneen palatsirakennuksen.
Ritarihuone julkaisee joka kolmas vuosi ns. aateliskalenterin, johon merkitään kaikki elossa olevat ritarihuoneeseen merkittyjen sukujen jäsenet. Näitä aatelissukuja on yhä hengissä runsaat 150. Suomen ritaristo ja aateli käsittää noin 6000 henkilöä.
- Katso myös: Luettelo Suomen aatelissuvuista
[muokkaa] Viitteet
- ↑ Iso tietosanakirja, 13. osa (Suonenisku-Trooli), art. Säätyerioikeudet, Otava 1938
- ↑ Laki säätyjen erioikeuksien lakkauttamisesta (971/1995)
